7. Tää suudelma viimeinen satuttaa.

Osan lukumusiikki.

***

Yläaste oli nopeasti ohi ja kesäloma oli alkamaisillaan.

Vanhemmat olivat ylpeitä jälkikasvustaan.

Ja koko perhe oli paikalla vastaanottamassa päättötodistuksia. Siis aivan koko perhe.

- Saanhan mennä rannalle kavereiden kanssa? Siiri pyyteli vanhemmiltaan.

- Saat, mutta muistat käyttäytyä hyvin ja tulet ajoissa kotiin.

Siiristä oli huikeaa nähdä vanhemmat samaan aikaan samassa paikassa pitkästä aikaa.

Hän ei edes muistanut aikaa jolloin äiti ja isä eivät olisi riidelleet kohdatessaan.

Rannalla oli melkein koko luokka koossa ja kaikilla oli hauskaa.

Siiri tunsi itsensä kyllä hieman ulkopuoliseksi kun Ninni oli paikalla.

Huokaisten hän katseli leimuavia lieskoja kokossa.

Tomi asteli hänen viereensä ja kääntyi häntä päin.

Koko vuosi oli ollut niin sekava. Hän ja Tomi olivat riidelleet paljon ja aina välillä he olivat kuitenkin vaihtaneet suudelmia toistensa kanssa ja sen jälkeen taas riidelleet. Siiri ei tiennyt mitä olisi voinut tehdä, että olisi ymmärtänyt poikaa paremmin.

- Tule, mennään tonne. Mulla on sulle asiaa, Tomi sanoi ja viittelöi katokselle päin.

Siiri nyökäytti päätään ja lähti vaitonaisena pojan perään.

Häntä hieman häiritsi hiljaisuus ja se, ettei osannut arvata mitä asiaa Tomilla nyt yht' äkkiä oli.

 - Mitä asiaa sul oli?

 Siiri ei saanut minkäänlaista vastausta vaan tunsi taas kerran jo tutuksi käyneet huulet omillaan.

 - Tomi?

 - Mä lähen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja muutan jo huomenna.

 - Mitä? Miksi sä teet noin ja ilmoitat jotain tollasta?

 - Onko sillä sulle oikeesti jotain merkitystä? Tomi kysyi ylimielisesti.

- Miksi sä oot tollanen? Siiri kivahti.

- Vastaa! Onko sillä sulle mitään merkitystä?

- Lopeta! Mä en ymmärrä sua! Siiri huusi ja yritti huitaista poikaa, mutta tämä tarttui tiukasti hänen toiseen ranteeseensa.

 - Siiri, tää on viimeinen suudelma minkä tuun enää ikinä antamaan sulle, Tomi sanoi vakavana ja painoi vielä kerran huulensa tytön huulille.

 - Miks sä teet näin? Siiri kuiskasi.

 - Kysymys kuuluu, miksi sä et tee? Tomi tuhahti ja työnsi Siirin kauemmaksi ja marssi tytön ohi.

 - Adios, Tomi murahti vielä ja paineli matkoihinsa.

 Siiristä tuntui, että hänen jalkansa pettäisivät hetkellä millä hyvänsä joten hän hoiperteli penkille istumaan.

 Vasten tahtoaan hän tunsi kuinka kyynel vierähti hänen poskelleen vaikka hän yritti kuinka tukahduttaa sen.

 - Kappas, tuliko rakastavaisille riitaa? Ninni kysyi kulmiaan kohottaen saapuessaan paikalle.

- Me ei olla mitään rakastavaisia niin kuin hyvin tiedät.

- Tiedänkö? Musta tuntuu, että te ootte just niitä.

 - Mitä sä haluut? Häivy! Siiri puuskahti.

- Anteeksi.

- Mitä?

- Mä sanoin anteeksi. Mulla on ollu ikävä sua, meitä. Tuu mennään rannalle, Ninni sanoi hölmistyneelle Siirille.

 Siirin kasvoille nousi pitkästä aikaa oikea hymy ja hän juoksi Ninnin kanssa kilpaa rannalle.

 - Kerro mulle mitä on tapahtunut.

- Sä et kyllä ikinä usko, Siiri huokaisi.

***

 Lukioon siirryttyään Siiristä tuntui, että hänen elämänsä oli pelkkää opiskelua.

 Ja silloin kun hän ei opiskellut hän mietti Tomia. Hän mietti kuumeisesti, mistä poika oli suuttunut hänelle niin kauheasti.

 Ja silloin kun hän ei miettinyt Tomia hän taas opiskeli.

Hänestä alkoi tuntua, että hänen elämänsä oli turhaa ja vailla mitään suuntaa. 

 Hän juoksi kahden kodin välillä ja opiskeli.

 Silloin kun hän oli äidillä Ninni tuli myös usein heille yöksi. Heistä oli taas tullut ystävät.

- Sulla on ikävä sitä. Kukapa ois uskonu, Ninni naurahti.

- Eikä oo. Kuhan mietin, että mitä hittoo mulle oikein tapahtu?

- Sä rakastuit.

- No en todellakaan. Mehän ollaan aina inhottu Tomin kanssa toisiamme.

- Ja silti te rakastuitte toisiinne.

- Ei, ei todellakaan rakastuttu.

- Sano mun sanoneen.

***

 Aika lensi kuin siivillä. Siiri aloitti lukion viimeisen luokan ja huomasi vieläkin saavansa istua vain kirja nenänsä edessä.

 - Nyt saa riittää! Siiri tuhahti ääneen itsekseen ja paiskasi historian kirjan kiinni.

Hän alkoi hulluna tunkea vaatteita pieneen reppuunsa ja laski rahansa. Ne riittäisivät juuri ja juuri.

 Hän nakkasi repun selkäänsä ja asteli portaikkoon.

 Isä ja Linda olivat töissä joten selityksiä ei tarvittu.

Hän raapusti lyhyen viestin paperille ja mietti, että oli tainut tulla hulluksi.

 Isä!

Muutin pois, älä ole huolissasi. 

Ja olen jo täysi- ikäinen, joten älä yritä etsiä minua käsiisi. Ilmoitan kyllä itsestäni. 

~ Siiri

ps. Saat ise kertoa äidille, jos haluat!

 Seuraavaksi hän asteli eteisen lipastolle ja etsi Lindan osoitemuistion ja repäisi sieltä yhden sivun irti ja taittoi sen taskuunsa.

- No niin, maailma täältä tullaan, Siiri sanoi ääneen itselleen.

~

Teinpäs taas nopeesti uuden osan! :)