16. Erilaiset.

Osan lukumusiikki.

***

 Kaunis pakkaspäivä nousi Bridgeporttiin.

 Kaikille päivä ei vain ollut niin kaunis. Tomi käveli Shanna sylissään hermostuksissaan sairaalan käytävällä.

 Häntä hermostutti kun viereisen huoneen ovet aukenivat ja sulkenivat koko ajan ja lääkäreitä tuli sieltä ulos ja meni takaisin sisään.

 Shanna nojasi isänsä olkaa vasten ja oli hiljaa. Tyttö taisi aistia isänä hermostuksen.

 Tomin sydän hypähti kurkkuun kun taas uusi lääkäri astui viereiseen huoneeseen. Siellä huoneessa oli Siiri, eikä Tomi tienyt mitä oli tekeillä. Siiri oli aamulla valitellut kamalaa kipua vatsassaan ja sitten pyörtynyt. Tomi oli soittanut kauhuissaan paikalle abmulanssin ja nyt täällä sitä oltiin.

 - Missä äiti? tyttö kysyi.

 - Äiti on lääkärin hoidossa. Saamme varmasti pian nähdä hänet, Tomi selitti tyttärelleen ja yritti vakuutella myös itselleen, että pääsisi pian näkemään vaimonsa.

 Pyörittyään tovin ympyrää sairaalan aulassa Tomi viimein lösähti tyttö sylissään sairaalan sohvalle ja odotti, että joku tulisi kertomaan hänelle mistä oli kyse.

 Viimein parin tunnin odotuksen jälkeen huoneesta astui ulos valkotakkinen lääkäri.

 - Oletteko te Tomi Beat? nainen kysyi.

 - Kyllä. Kertokaa miten vaimoni voi?

- Vaimosi voi hyvin, hän on nyt heräämössä. Jouduimme suorittamaan keisarinleikkauksen. 

Tomi katsoi kauhuissaan naista.

- Entäs vauvat? Eikö vielä ole liian aikaista.

- Vauvat voivat hyvin. Onneksi olkoon, sait kaksi tervettä lasta. Tytön ja pojan. He syntyivät vähän etuajassa, mutta kyllä he pärjäävät.

Tomi huokaisi helpotuksesta.

 Lääkäri näytti tietä ja johdatti Tomin katsomaan leikkauksesta toipuvaa vaimoansa. Lääkäri tarkisti Siirin voinnin ja jätti perheen sitten keskenään.

 - Miten sinä voit? Tomi kysyi voipuneen näköiseltä vaimoltaan.
- Ihan hyvin. Vatsaa vähän aristaa.

 - Lasken sinut nyt lattialle. Olet kauhean painava, Tomi sanoi Shannalle.
- Shanna iso tyttö on, tyttö ilmoitti.
- Tietenkin, Tomi vastasi ja pörrötti tytön hiuksia.

Hän tunsi suunnatonta rakkautta kun hän katsoi kehdoissa makaavia pienokaisia.

 - Hei pikkuinen, tervetuloa perheeseen, Tomi leperteli nostaessaan poikansa syliinsä.

 Tomi oli salaa mielessään hyvin tyytyväinen kun oli saanut myös pojan. Hän odotti jo innolla, että pääsisi opettamaan tätä pelaamaan jalkapalloa.

 Hän laski varovasti pikkupojan takaisin kehtoon ja laskeutui katsomaan pientä tuhisevaa tyttöä.
- Hei prinsessa.

 Tomi istahti sairaalan kovalle tuolille tyttö sylissään ja naurahti kun Shanna kurkisti toiseen kehtoon missä hänen veljensä tuhisi.

Tomin pidellessä tyttöä sylissään ja Shannan kurkkiessa uteliaana veljeään Siiri nukahti tyytyväisenä.

***

Puolen vuoden päästä

Ninni käveli hymyissä suin ystävänsä ovea päin. Hän oli tullut yllätysvierailulle, eikä malttanut odottaa, että näkisi parhaan ystävänsä pitkästä aikaan.

Sisältä kuului lapsen ääniä kun hän painoi odottavana ovikelloa.
- Shanna, voitko avata oven? Äidillä on kädet täynnä, Ninni kuuli ystävänsä huutavan sisältä.

- Terve, Shanna tervehti Ninniä ja päästi tämän sisään.
- No hei. Oletpas sinä kasvanut, Ninni sanoi ja suuntasi tyttö kintereillään olohuoneeseen. Ninni oli tavannut ystävänsä viimeeksi pari vuotta sitten ja silloin Shanna oli puhunut paljon epäselvemmin. Nyttemmin tyttö puhui täysin selvästi.

- Heippa! Ninni tervehti iloisesti väsähtäneen näköistä Siiriä. Hän oli kyllä hiukan kummistunut kun näki pienen vaaleahiuksisen tytön nukkumassa äitinsä olkaa vasten ja pienen mustahiuksisen pojan kiipeilemässä sohvalla. Perheeseen oli näemmä tullut lisäystä sitten viime näkemän.

- Ninni? Mitä ihmettä sä täällä teet? Siiri kysyi ilahtuneena kun tunnisti ystävänsä.
- Tulin tietty katsomaan sua. Susta ei oo kuulunut mitään.
- Ihanaa, että tulit! Anteeksi kun en oo ilmottanut mitään, tässä on ollu ihan kaikenlaista kiirettä, Siiri selitti laskien pienen tytön sohvalle nukkumaan ja nappasi samalla rasavillin pojan syliinsä.

- Sustahan on tullut oikea kotiäiti, Ninni naurahti.

- Ei nyt sentään. Mä oon äitiyslomalla. Sitte kun raaskin jättää nää lapsenvahdin armoille niin palaan töihin.
- Oisko sulla mitään mahdollisuutta saada noita lapsukaisia tänään hoitoon, että voitais tehä vähän tyttöjen juttuja? Ninni kysyi virnistäen.

- Tomin pitäisi tulla kohta kotiin ja voinhan mä aina soittaa äitille ja kysyy jos se viittis ottaa nää tai tulla tänne, Siiri vastasi.
- Hyvä juttu. Mulla on suunnitelmia, Ninni naurahti.

 - Nyt pitää kyllä laittaa nää muksut päikkäreille. Autatko? Siiri totesi ja antoi pojan Ninnin syliin.
- Mä en voi uskoa, että sulla on kolme lasta, Ninni päivitteli kävellessään lasten huoneeseen Siirin perässä.

 Siiri tarkkaili ystäväänsä hymyissä suin kun tämä yritti laittaa Aaronia päiväunille.

 Aaron tarttui Ninniä sormista pulleilla sormillaan eikä suostunut heti päästämään irti.
- Laitappas pää tyynyyn nyt, Ninni sanoi lempeästi ja pikkumies totteli Siirin hämmästykseksi. Taisi olla vieraskorea.

Molempien pikkuisten tuhistessa he painoivat oven varovasti kiinni perässään.
- Äitii! Tahtoo leikkiä, Shanna kiljaisi.
- Shh, Hilary ja Aaron nukkuvat. Äiti ei nyt kerkiä leikkimään. Pyydä isää sitten kun hän tulee.

- Okei, Shanna sanoi hiukan pettyneenä ja marssi omaan huoneeseensa.

 - Löytyykö sulta enää mitään käyttökelpoisia vaatteita vai onko kaikki tota väsynyttä kotiäiti luukkia? Ninni kysyi haastavasti.

 - En mä näytä väsyneeltä kotiäidiltä! Siiri huudahti ja Ninni purskahti nauruun.
- Ikävä tuottaa pettymys, mutta siltä sä just näytät. Hiukset ihan pystyssä ja vauvanruokaa paidassa.

 Hieman loukkaantuneena Siiri paranteli kampaustaan, meikkasi ja kaivoi puhtaat vaatteet kaapista.
- No, mitäs sanot? Siiri kysyi ja poseerasi ystävälleen.
- No menettelee, Ninni sanoi ja tirskahti.

 - Mitä sä naurat?
- Sitä, että mä vien sut shoppailemaan! Mihin hävisi se tyylikäs leidi jonka mä tunsin?
- Se leidi synnytti kolme lasta, Siiri vastasi.

 - Kotona ollaan! eteisestä kuului.

 - Mennään kysymään jääkö Tomi kotiin lasten kanssa, Siiri ilmoitti.

 - Heippa kulta! Vahditko sä lapsia jos me mennään kaupungille? Ninni tuli ylläri vierailulle

 - Hmm. Kait mä sitte katon, Tomi vastasi hajamielisenä.

- Rakastan sua! Siiri hihkaisi ja painautui miehensä syliin ja suuteli tätä tulisesti.

~

15. Sua odotin.

Osan lukumusiikki.

***

Siiri marssi vihaisesti Shanna perässään pitkin hotellin käytäviä. Joku muu olisi kyllä voinut sanoa, taapersi, mutta eihän sillä oikeastaan ollut mitään väliä. Vain sillä oli väliä, että Siiri kihisi kiukusta ja varmasti jokainen vastaantulija huomasi sen ja ymmärsi tehdä tietä.

Välillä Shanna pysähtyi ja katseli kiukusta kihisevää äitiään kunnes ymmärsi kipittää tämän perään. Tänään ei sanottaisi äidille mitään vastaan.

Vihaisenakin Siiri kiinnitti huomiota siihen miten hotellin yläkerta oli muuttunut hänen jäätyään äitiyslomalle. Tomi oli saanut oman työhuoneen ja sitä Siiri nyt etsi. Oli etsinyt jo jonkin aikaa kun ei ollut löytänyt ketään kertomaan mistä löytäisi miehensä. Hänen nilkkojaan turvotti ja olo oli muutenkin huono.

Yläkerrasta hän viimeinkin löysi hotellin työntekijän. Tosin hän ei ollut ikinä tavannut häntä.

- Kertoisitko mistä löydän Tomi Beatin? Siiri kysyi kireänä.

- Onko teillä aika varattuna? nuori nainen kysyi, joka luultavasti oli Siiriä vain pari vuotta nuorempi.

- Ei ole. Ei minun tarvitse varata mitään aikoja. Tuoltako hänet löydän? Siiri kysyi tylysti osoittaen ovea edessään.

- Kyllä, mutta häntä ei voi nyt häiritä. Hänellä on työt kesken, nainen vastasi ja meni Siirin eteen ovelle.

Siiri kohotti toista kulmaansa naiselle ja sanoi:

- Minulle on saman tekevää onko hänellä työt kesken vai ei. Aion tavata hänet nyt.

- Teidän  pitää varata aika jos haluatte tavata hänet, nainen sanoi taas.

- Usko pois, ei tarvitse, Siiri sanoi ja asteli naisen ohi Tomin työhuoneeseen.

- Öö, teille tuli vieras, nainen sanoi kävellessään Siirin perässä toimistoon.

Tomi käänsi hämmentyneen katseensa ensin vaimoonsa ja sitten sihteeriinsä.

- Isi! Shanna hihkaisi ja työntyi yllättyneen Heinin ohi.

Heini tuijotti pientä punahiuksista tyttöä järkyttyneenä. Hän ei ollut edes ajatellut, että hänen pomollaan voisi olla lapsia.

- Hän on vaimoni, Tomi selitti yllättyneelle sihteerilleen ja jatkoi sitten:

- Ilmoitatko isälleni, että en pääse syömään hänen kanssaan.

- Kyllä, tietenkin. Anteeksi kauheasti, Heini sopersi ja osoitti viimeiset sanansa Siirille ja poistui sitten vähin äänin huoneesta.

Siiri ei sanonut heti mitään. Tuijotti vain silmät kipinöiden kädet vihaisesti lanteillaan miestään.

Tomi vastasi vaimonsa katseeseen ja nousi sitten huokaisten tuolistaan ja oli kompastua tyttäreensä.

- Shanna, päästä irti isän jalasta, Tomi sanoi tyttärelleen, joka puristi tiukasti hänen lahkettaan nyrkillään.

- En, tyttö vastasi.

- Shanna, päästä irti, Tomi sanoi tiukasti ja tyttö irrotti heti otteensa.

- Älä tiuski hänelle, Siiri tiuskaisi ja Tomi katsoi häntä ihmeissään.

- Mitä ihmettä? Mikä nyt on vialla ja eikö sinun pitäisi olla kotona? Tomi kyseli.

- Sulla ei siis oo mitään käsitystä siitä miksi oon niin vihanen sulle? Siiri kysyi ja käänsi katseensa vihaisena pois miehestään.

- Siiri älä nyt. Mikä on vialla? Tomi kysyi ihmeissään. Hän ei keksinyt mitään syytä miksi Siiri marssi tänne noin suutuspäissään. Tosin tämän uuden raskauden myötä Siirin vanha persoonallisuus oli ruvennut nousemaan taas pahasti esiin. Tomista tuntui, että Siiri keksi riitelemisen aihetta ihan joka asiasta. Milloin hän oli liikaa töissä, milloin ei huomioinnut Shannaa tarpeeksi ja Siiri kehtasi välillä myös väittää, ettei hän rakastanut tätä itseään enää.

- Sinä unohdit! Siiri tiuskaisi syyttävästi.

 - Mitä minä unohdin? Tomi kysyi häkeltyneenä.

- Mun piti mennä yksin neljävuotiaan lapsen kanssa ultraan. Sun piti ilmestyy sinne! Sen jälkeen olis ollut synnytysvalmennus, mutta en tietenkään päässyt sinne, koska sua ei näkyny siellä, etkä vastannu puhelimeen!

 - Oliks ne tänään? Anna anteeks kulta, mä oon tosi pahoillani. Mulla on vaan ollu ihan hirveesti töitä.

 - Sulla on aina hirveesti töitä! Tiiätkö kuinka vaikeeta on olla jossain ultrassa ton ikäsen lapsen kanssa, joka haluu koskea ihan joka asiaan!

- Anteeks. Mun ois pitänyt muistaa, mut en muistanu. Se on ihan inhimillistä. Mä lupaan muistaa ens kerralla.

 - Mä oisin tarvinu sua tänään siellä! Mä en ees päässy sinne synnytysvalmennukseen, mistä tiiät vaikka illalla olisin jo synnyttämässä!

 - Mä pyysin jo anteeksi! Älä huuda. Erehdyksiä sattuu, Tomi tiuskaisi vihdoin takaisin.

 - Älä tiuski mulle! Siiri kiljaisi ja ensimmäinen kyynel valahti hänen poskelleen.

Tomi katsoi kauhistuneena kun kyynel padot avautuivat.

- Mä oisin halunnu, että sä oot siellä mun tukena tänään.

 - Mä oon tosi pahoillani. Älä itke, kerro miten siellä meni, Tomi sanoi lempeästi.

 - Oisit tullu paikalle, Siiri pysyi linjassaan.

- Älä viitsi kiukutella. Mä unohdin enkä voi hypätä ajassa takasin päin. Kerro miten meidän pikkunen voi? Tomi sanoi ja painoi hellästi kätensä Siirin valtavalle vatsalle.

Shanna istui hiljaa nurkassa eikä uskaltanut sanoa mitään kun vanhemmat riitelivät.

 - Lääkäri huomasi, että vauvoja onkin kaksi, Siiri huokaisi.

 - Kaksi! Miten se on mahdollista? Olisihan se pitänyt huomata jo aiemmin, Tomi kysyi kauhistuneena ja ummisti silmänsä, koska viiltävä päänsärky jomotti hänen ohimossaan.

- Joku viimeisen vuoden opiskelija on aiemmin tehnyt tutkimukset, eikä oo huomannut mitään.

 Tänään mulla oli siellä uusi lääkäri ja se huomasi, että niitä onkin kaksi.

- Eli me saadaan yhden sijasta kaksi lasta? 

Siiri nyökkäsi.

 - Tule tänne, Tomi sanoi ja otti vaimonsa syliinsä.

 - Haittaako se sua? Siiri kysyi itkuisena.

- Ei, haittaako se sua? 

- Ei, Siiri kuiskasi ja purskahti taas itkuun.

 - Älä itke. Tämänkö takia sä olit niin vihainen mulle kun sä pelkäsit mun reaktiota? Tomi kysyi ja pyyhki kyyneleitä Siirin poskilta.

- Joo. Anteeksi, että huusin.

 - Höpsö. Lähdetään kotiin, Tomi sanoi ja painoi hellän suudelman Siirin huulille.

 Tomi kaappasi pelästyneen pikkutytön syliinsä ja asteli Siiri perässään pois työhuoneestaan.

 - Minä lopetan tältä päivältä. Sinäkin voit lähteä kotiin jos haluat, Tomi ilmoitti sihteerilleen.

- Okei, kiitos, Heini vastasi ja katsoi kun perhe hävisi näkyvistä.

Hän oli hieman ihmeissään. Hän oli kuullut kun pariskunta huusi toisilleen ja nyt he lähtivät käsikädessä kotiin.

 Kotona koko perhe istui vaitonaisena olohuoneessa. Shanna sai katsoa lempi piirrettyjään hyvitykseksi vanhempien röyheästä käytöksestä. Tyttö oli säikähtänyt pahasti vanhempiensa riitelyä eikä ollut sanonut sanaakaan kotiin mennessä.

 Siiri oli väsähtänyt riitelystä ja jännittämisestä, joten nukahti melkein samantien Tomin vierelle kun he kotiin pääsivät.

 ~

Uusi osa vihdoin täällä. Nyt on ollu aika pitkiä taukoja päivityksissä, mutta koittakaa kestää. Mulla on ollu ihan hirveesti menoja ja ei oo ollu aikaa pelailla. 

Kommenttejä odotellen. :)