***
Pari vuotta myöhemmin
Kello oli kaksi yöllä kun Siiri juoksi kaatosateessa kotia päin.
Hänen jalkojaan jomotti ja kengät olivat unohtuneet jonnekkin matkan varrelle.
Huomenna hän aloittaisi viimeisen vuoden ylä- asteella, eikä hän tiennyt miten selviytyisi siitä. Hänen ja Ninnin niin sanottu ystävyys oli nyt ohi. Ninni oli sanonut, että hän puhui liikaa ongelmistaan ja oli lapsellinen. Ihan sama, ei hän tarvinut sitä teennäistä ystävää mihinkään.
Bella odotti eteisessä kun Siiri astui sisään.
- Tiedätkö yhtään mitä kello on? Sinulla on huomenna sitä paitsi koulupäivä.
- Älä viitsi motkottaa. Mä en nyt jaksa kuunnella.
- Vai et jaksa sinä kuunnella. Minä olen odottanut täällä sinua sydän syrjällään. Mikset sinä ole vastannut puhelimeen?
- Se unohtui äänettömälle. Okei?
- Se ei todellakaan ole okei. Minä menen nyt nukkumaan. Puhutaan tästä huomenna, Bella sanoi kun tunsi viiltävän päänsäryn ohimollaan.
- Joo, ihan sama.
Saapuessaan portaikkoon hän huomasi, että Tomi oli heillä taas. Tämä pelasi pleikkaria, eikä kukaan ollut komentelemassa tätä.
Tomi havahtui kun Siirin huoneen ovi pamahti kiinni.
Playstationin kello näytti 02:10 kun Tomi sulki sen. Missä ihmeessä Siiri oli ollut näin pitkään?
Tomi tiesi, että asia ei kuulunut hänelle mitenkään, mutta silti hänestä tuntui, että hänen pitäisi mennä tarkastamaan mitä oli oikein meneillään.
Tomin ja Siirin välit eivät olleet juurikaan parantuneet kahdessa vuodessa. He riitelivät edelleen usein.
Työntäessään Siirin oven auki, Tomi mietti, että mitä ihmettä hän oli tekemässä?
- Mene pois! Siiri parkaisi kun Tomi astui sisään.
- Enkä mene, Tomi vastasi ja sulki oven perässään.
- Missä sinä olet ollut koko illan ja yön?
- Ei todellakaan kuulu sinulle! Häivy huoneestani!
- Sinulla on selvästi tosi paha olla. On ollut jo pitkään. Kertoisit miksi sinuun sattuu, Tomi puheli rauhallisesti.
- Mene pois! Anna minun olla rauhassa! Mitä sinä muka välität?
- Huomaatko, että sinä itse työnnät kaikki ihmiset läheltäsi?
- Mene pois! Siiri kirkaisi kyynelien seasta.
- Ei, en mene, Tomi sanoi ja käänsi Siirin itseään päin.
Siiri yritti riuhtoa ja rimpuilla itsensä pojan otteesta irti, mutta ei päässyt. Tomi piti tiukasti Siiristä kiinni kunnes tämä luovutti ja alkoi parkumaan lohduttomasti.
- Kerro minulle, Tomi pyysi hiljaa.
- Miksi kaikki hylkäävät minut? Siiri nikotteli.
- Mutta eihän kukaan ole hylännyt sinua, Tomi sanoi hämmentyneenä.
- Isä, Ninni, Siiri sai sanottua kunnes rupesi taas itkemään.
- Ninnistä en tiedä, mutta unohda hänet. Ja isäsi ei ole hylännyt sinua! Sinä työnnät häntä vain pois luotasi. Anna hänelle mahdollisuus, Tomi sanoi ja pyyhki tytön poskilta kyyneleitä.
Siiri loi varovaisen katseen poikaan ja ensi kertaa Tomi mietti, että Siiri näytti todella suloiselta. Varovasti Tomi painoi hellän suudelman tytön kyynelistä märille huulille.
Siiri katsoi häneen suurilla hämmästyneillä silmillään ja purskahti uudelleen itkuun ja rutistautui lähemmäs häntä.
Jossain vaiheessa yötä Siiri nukahti Tomin syliin ja tämä laski tämän varovaisesti matolle. Vähän aikaa Tomi katseli nukkuvaa tyttöä ennen kuin meni itsekkin nukkumaan yläkertaan.
Aamulla Siiri heräsi paikat todella kipeinä ja yksin huoneestaan.
Väsyneenä hän laahusti vessaan pesemään eiliset meikit pois ja laittamaan uudet tilalle. Häntä hävetti kovasti eilinen käytöksensä. Oliko hän todella parkunut Tomin sylissä melkein koko yön? Ja oliko Tomi todella suudellut häntä?
Saatuaan puhtaat vaatteet päälle Siiri suuntasi äitinsä luokse.
- Tule vain sisään, Bella huusi oven takaa.
- Äiti.. anteeksi.
- Siiri, minä olen todella väsynyt tähän.
- Anteeksi. En tiedä mitä muuta voin sanoa.
- Kysymys ei ole vain eilisestä. Minä en enää tiedä mitä minä teen sinun kanssasi, Bella huokaisi huolestuneena.
- Minä lupaan parantaa tapani. Äiti anna anteeksi, Siiri pyysi ja vakuutti.
- Kyllä sinä saat anteeksi, mutta Siiri rakas, et itsekkään tiedä kauanko päätöksesi kestää. Totta puhuen, minusta tuntuu, etten enää tunne sinua. Nuo hiukset, lävistys, kotiintulo aikojen rikkominen, mitä seuraavaki?
- Äiti minä lupaan olla kunnolla tästä lähtien.
- Niin. Menehän sitten kouluun.
Siirin mentyä Bella tarttui puhelimeen ja valitsi sieltä numeron johon ei ollut moneen vuoteen soittanut.
- Haloo, Tuomas sanoi epävarmasti kun näki Bellan nimen näytöllä.
- Anteeksi kun soitan näin yllättäen, mutta ottaisitko sinä Siirin luoksesi?
- Mitä sinä tarkoitat? Hänhän on tulossa minulle viikonloppuna.
- Tarkoitan, että ottaisitteko te hänet asumaan sinne teille? Ainakin joksikin aikaa, Bella kysyi apeana.
- Tietenkin, mutta selitä vähän. Mitä siellä oikein on tapahtunut?
- Minä en tiedä mikä Siiriä oikein vaivaa? Hän ei voi hyvin. Eilen hän tuli kotiin vasta kahdelta yöllä. Vettä satoi kaatamalla eikä hänellä ollut edes kenkiä jalassa, Bella vuodatti ex- miehelleen.
- Keskellä yötä ja ilman kenkiä? Tuomas toisti kauhuissaan.
- Niin. Ja hän on hyvin sulkeutunut eikä päästä ketään lähelleen. Ja paniikkikohtaukset ovat taas lisääntyneet.
- Minä otan tytön mielelläni tänne, mutta miten luulet, että se auttaa näihin ongelmiin?
- Sinä olet hänen isänsä. Sinun on saatava luotua jonkinlainen suhde taas teidän välille. Siiri ei tottele minua. Minä tiedän, että sinä saat hänet kuriin ja toivon, että hän alkaisi taas luottamaan sinuun. Hän tarvitsee sinua, Bella selitti.
- Olet oikeassa. Minä tulen tänään hakemaan hänet.
- Hän pääsee kahdelta koulusta, Bella sanoi ja sulki puhelimen.
- Mitä nyt? Linda kysyi huolestuneena mieheltään.
- Siiri muuttaa meille, Tuomas ilmoitti.
- Hyvä on, Linda vastasi ja huokaisi huolestuneena.
Kotiin palattuaan lapsia odotti outo näky.
- Isä, mitä sinä teet täällä? Siiri kysyi epäuskoisena.
- Minä tulin hakemaan sinut. Sinä muutat meille, joten mene pakkaamaan tavarasi, Tuomas vastasi ja loi tiukan katseen tyttäreensä.
- Mitä? En todellakaan muuta! Äiti, mitä tämä meinää?
- Siiri, on aivan selvää, että minä en enää pärjää kanssasi. Sinä muutat toistaiseksi isälle ja tulet niinä päivinä tänne kun olit ennen isällä.
- Mutta äiti!
- Olen pahoillani kultaseni, Bella sanoi kyyneleet silmissä.
- Tomi ja Jesper, menkää tekemään läksyjä huoneeseenne, Mika sanoi pojille.
- Tomi, jos olisit vielä yhden yön täällä, niin me saisimme kotona tilanteen vähän rauhoittumaan? Tuomas ehdotti pojalle.
- Käyhän se, Tomi vastasi ja vilkaisi vielä Siiriä ennen kuin sulki huoneen oven.
- Te ette voi tehä tätä mulle!
- Siiri, mene pakkaamaan, Bella sanoi ääni väristen.
- Mähän pyysin anteeksi. Miten sä voit olla näin julma? Siiri huusi äidilleen ja juoksi huoneeseensa.
Vähän ajan kuluttua Tuomas tuli Siirin perässä alakertaan.
- Älä ole vihainen äidille. Hän haluaa vain sinun parastasi ja minä myös.
- Äiti ei rakasta minua enää. Hän antaa minut pois.
- Tuo ei todellakaan ole totta. Siiri, meidän on saatava sinun elämäsi järjestykseen. Ja sen me aloitamme sillä, että sinä pakkaat nyt kaiken mitä tarvitset ja sitten lähdemme meille.
~
Heh, jopas mä nyt yllätin teidät ja väsäsin näin nopeesti uuden osan. :--D
Ja vielä mennään hiukan synkissä tunnelmissa, mutta pieni hempeä kohtaus siellä välissä oli. Mitäs mieltä olitte? :3
ihana osa jälleen kerran :) vähän häiritsee, kun simit puhuu kirjakieltä, mutta eihän se paha juttu ole tietenkään, ite kun vaan tottunut puhekieleen liikaakin.. ihanaa siiri ja tomi, tätä olikin jo odotettu :3 toivon mukaan parille tulee jotain vakavempaa nyt kun siiri muuttaa isänsä luo ;) jatkoa innokkaasti odotellen!!
VastaaPoistaKiitos taas kommentista. :)
PoistaHuomasin ittekkin ton kirjakieli ongelman. Se vaan jää päälle kun kirjoittaa kerrontaa ja sit ei tajuu vaihtaa sitä vuorosanojen kohdalle.
Mun ei ollu vielä oikeestaan edes tarkotus edetä Siirin ja Tomin suhteen, mutta se nyt vaan tapahtu. :D
Ihana osa taas ja nopeasti tulikin. :) Jotain säätöä on siis menossa Siirillä ja Tomilla :) Jatkoa odotellen :)
VastaaPoistaJäänyt pari osaa meikäläiseltä lukematta, mutta annan tässä nyt yhteispalautetta. :D
VastaaPoistaTaas paljon muutoksia Siirin elämässä. Äitipuoli, isäpuoli ja velipuolikin vielä. Ymmärtäähän sen, kun tyylikin vaihtunut. Harmi, että Ninnikin hänet jätti, mutta eipä tuo sitten oikea ystävä tainnut ollakaan.
Mahtaa Siiriä ärsyttää nähdä Tomia joka puolella, mutta jospa poika nyt muuttuisi hänestä hieman siedettävämmäksi.
Ja jospa kaikkia alkaisi sujua paremmin hänen muutettua isänsä luokse, vaikkei se kunnon maisemanvaihdos olekaan.
Voi että, kuinka rakastinkaan tätä osaa! :3 Tomin ja Siirin yöllinen kohtaus oli ehkä jotain söpöintä ikinä, itellekin jäi siitä vielä sellanen jänskättävän ihana tuntu vatsanpohjaan, awww!
VastaaPoistaOlit onnistunut tunnelmanluomisessa ja kuvauksissa ihan täydellisesti, onnistuit piirtämään tapahtumista niin elävät kuvat ainakin mun mieleen että tuntu melkein niinkuin olisin ite voinut sukeltaa tilanteeseen mukaan!
Awwww. Teiniromanssia kehiin todellakin, Tomi ja Siiri yhdessä on ihan rakkaus ja must-have-pari!♥
En osaa selittää, mutta tästä osasta jäi oikeasti aivan ihana tunne. Ehkä oon vaan vähän romantiikannälkäisellä päällä, mutta ah. Voi että kuinka ihanaa! :3
Nyt jäin himoitsemaan lisää♥
-banssu
Kiitos teillekkin. Hihii :)))
VastaaPoistaItsestäni tätä osaa oli tosi kiva tehdä! Koska Tomi ja Siiri on pyörinyt mieleni syövereissä jo todella kauan.