***
NICK
- Oi tuoksuu hyvältä. Tilataanhan jotan? Shanna sanoo katsoen minua vaativasti ja juoksee ruoka-autolle. Shanna tekee tilauksen ja hymyilee minulle leveästi.
Maksan ruuat ja kävelen lautaset käsissäni Shannan luokse.
- Kiitos, Shanna virnistää ja haukkaa ison palan hodaristaan. Shannan luonnollinen virnistys saa lämmön leviämään sisääni. Tälläistäkö sen kuului olla kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan? Vasta nyt tunnun tajuavan, että Shanna on tätä ennen aina ollut todella varautunut seurassani. En täysin ymmärrä miksi, mutta olen todella iloinen, että niin ei enää ollut.
- Kiitos, Shanna virnistää ja haukkaa ison palan hodaristaan. Shannan luonnollinen virnistys saa lämmön leviämään sisääni. Tälläistäkö sen kuului olla kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan? Vasta nyt tunnun tajuavan, että Shanna on tätä ennen aina ollut todella varautunut seurassani. En täysin ymmärrä miksi, mutta olen todella iloinen, että niin ei enää ollut.
- Tämä on ihana paikka, eikö niin? Täällä on varmasti turvallista kasvattaa lasta, Shanna selittää ja katsoo minua onnellisesti.
- Aivan varmasti, olet oikeassa.
Syötyään Shanna nousee ylös pöydästä ja kävelee leikkipaikan luokse. Kävelen naisen luokse ja kiedon käteni hänen ympärilleen.
- Mitähän mahdat miettiä? kysyn rennosti.
- Minä uskon, että meistä tulee tosi onnellisia, Shanna huokaisee.
- Niin minäkin. Palataanko jo kotiin?
- Joo, Shanna vastaa ja sipaisee hiuksiani. Koskaan ennen hän ei ole tehnyt mitään hellyyden osoitusta minua kohtaan. Toivon, että tämä voisi jatkua ikuisesti.
***
Kotona Shanna oikaisee itsensä sohvalle ja pyytää minua soittamaan jotain kaunista. Suukotan häntä huulille ja soitan kappaletta, jota lauloimme ensi kertaa yhdessä teineinä.
Hän kääntyy katsomaan minuun silmät kirkkaina ja punastuu.
- Nick, minä rakastan sinua.
Yllätyn täysin moisesta ja hymyilen hölmösti.
- Minäkin rakastan sinua kovasti, vastaan ja mietin mikä on muuttunut?
- Auh, Shanna parhataa ja näyttää tuskaiselta.
- Mitä nyt? Onko kaikki hyvin? kysyn huolestuneena kun Shanna nousee äkkiä istumaan.
- Joo. Vauva taitaa syntyä pian, hän huokaisee hengästyneenä.
- Mitä?
- Sanoin, että vauva saattaa syntyä pian.
Lopetan soittamisen ja menen istumaan Shannan viereen.
Kyynel vierähtää hänen silmästään ja hän laskee päänsä olkapäälleni.
- Mikä hätänä? kysyn huolestuneena.
- Me saadaan lapsi, Shanna kuiskaa ja painaa suudelman huulilleni.
Hymyilen leveästi huulet Shannan huulilla.
- No niin. Vie minut sairaalaan, Shanna naurahtaa ja irtaantuu suudelmasta.
- Nytkö? kysyn hämmentyneenä.
- Lapsi vesi taisi tulla.
***
- Mihin se lääkärikin nyt meni? Shanna tiuskaisee hermostuneena.
- Rauhoitu. Hän sanoi, että tässä menee vielä jonkin aikaa.
- Helppohan sinun on sanoa! Sinun ei tarvitse yrittää saada ketään itsestäsi ulos, Shanna tiuskaisee ja puristaa nyrkit valkoisina sänkyä seuraavan supistuksen tullessa.
- Minä haluan synnyttämään nyt, Shanna itkee.
- Kyllä sinä pääset pian. Yritä jaksaa kulta, sanani kuulostavat typeriltä omissakin korvissani. Mutta mitä voisin muuta sanoa? Tähän saattaa mennä vielä tunteja?
- Ethän sinä jätä minua yksin? Shanna kysyy väsähtäneenä.
- En tietenkään. Tässähän minä olen.
- Ei kun, etkai sinä jätä minua koskaan? Minä en halua kasvattaa lasta yksin.
- Minä en jätä sinua ikinä. Lupaan.
***
Pian me olemme aivan oikea perhe. Minä, Shanna sekä pieni Alex.
Alex äännähtää pienesti vauvamatollaan ja nostan hänet varovasti syliini.
- Hei pikkuinen. Onko sinulla jo nälkä? Ei herätetä äitiä, lepertelen pojalle ja kävelen keittiöön lämmittämään äidinmaidonkorvikkeen.
En voi ymmärtää miten ketään voi rakastaa näin paljon, mutta en voi kuvailla sitä tunnetta kuin sain tämän pienen nyytin ensimmäistä kertaa syliini.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
~
"Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen."
~
Vähän lyhyt osa, mutta tähän osaan oli turha lisätä muuta.
Mitäs tykkäsitte?
Mitä luulette, jatkuuko tämä perheen idylli pitkäänkin? Vai onko tulossa mutkia matkaan?
