***
Vesi rapisi ikkunoita vasten ja vanhatalo narahteli jokaisesta kulmastaan. Shanna värähteli ja yritti hillitä nyyhkimistään.
Ei mitään hätää, kaikki on ihan hyvin, Shanna toisteli itselleen mielessään.
Myöhäisillan elokuva loppui ja mainokset täyttivät television. Shanna tuijotti silmät täynnä kyyneliä kun mainos Nickin uusimmasta levystä pyörähti ruudulle. Naisen suusta pääsi värähävä äännähdys kun tuttu ääni täytti huoneen.
Milloin hänestä oli tullut tälläinen? Shannasta tuntui kun hän olisi kadottanut itsensä kokonaan sinä päivänä kun tapasi Nickin ensimmäistä kertaa ja toisen kerran kun oli eronnut Nickistä.
Mielessään Shanna toivoi, ettei olisi ikinä tavannut mokomaa miestä. Hän ei edes huomannut sitä, että oli katkeroitunut mielessään miestä kohtaan.
***
Seuraavana päivänä Shanna havahtui hereille kun kuuli auton ajavan pihaan. Luultavasti postiauto, Shanna tuumi ja käänsi kylkeä kunnes huomasi olevansa kovalla lattialla.
Nainen kömpi vaivalloisesti ylös lattialta ja haroi hiuksiaan.
Taas kerran hän oli nukahtanut olohuoneen lattialle television ääreen. Kaikki päivät olivat samanlaisia ja lipuivat ohi.
Shanna käveli haukotellen jääkaapille vain huomatakseen, ettei siellä ollut oikeastaan mitään.
Hän löysi tilkan maitoa ja muroja ja päätyi tyytyä niihin.
Shanna lappoi muroja suuhun lähes maistamatta edes mitä söi.
Syötyään hän jätti likaisen lautasen pöydälle ja laahusti yöpaitasillaan ulos katsomaan toiko posti mitään hänelle. Hän löysi kasan laskuja luukusta ja huokaisi raskaasti. Hänellä ei vieläkään ollut mitään työtä, eipä hän ollut sitä kyllä hirveän ahkerasti etsinytkään.
Hän lykkäsi postit pöydälle ja vaihtoi nopeasti urheiluasunsa ylleen. Turha sitä oli päivää kotonakaan viettää.
Shanna otti pyörän alleen ja polki keskustassa sijaitsevalle kuntosalille.
Kuntosalikortti oli tehnyt kunnon loven Shannan lompakkoon, mutta nainen ei viitsinyt moisesta turhaa murehtia. Rahat loppuisivat jos loppuisivat. Sitten katsottaisiin mitä pitäisi tehdä.
Shanna suuntasi salin takaosaan juoksumatolle ja oli iloinen kun paikalla ei ollut muita.
Tunnin nainen jaksoi rehkiä laitteessa kunnes jalat antoivat periksi ja nainen kompastui.
- Hitto, Shanna parahti ja kömpi ylös ja sammutti laitteen.
Kuntosali reissun jälkeen nainen pyöräili kotiin ja meni ensimmäiseksi suihkuun.
Huoh, miksi kaikki tuntuu niin tyhjältä nykyään? Shanna mietti ennen kuin käänsi hanan päälle.
Suihkun jälkeen Shanna raahautui tietokoneelle ja kirjautui simbookkiin.
Chattiboxi bongahti näytölle.
- Hei muru! Mitä sulle kuuluu? Ei olla juteltu pitkään aikaan? Sabrina kyseli.
- Tosi hyvää. Muutin yksin asumaan ja kaikki on tosi mallikkaasti ja silleen, Shanna valehteli.
- No kiva kuulla. Mä olin vähän huolissani susta ku oot pitäny niin hiljaiseloa.
- Tässä on ollut vähän kiireitä, Shanna kirjoitti.
- Nick anto mulle kaksi ilmaislippua sen kesän kiertueelle, olisitko sä halunnu lähtä mun kanssa?
Shanna tuijotti tyrmistyneenä näyttöä.
- No mua ei kyllä oikeastaan kiinnostais yhtään, Shanna vastasi.
- Eiks teiän ois jo aika sopia? Sabrina kirjoitti.
- Ei oo mitään sovittavaa.
- Mut sähän tykkäsit siitä tosi paljon. Miksette yrittäis uudestaan?
- Koska mua ei kiinnosta ja tuskin Nickiäkään.
Puhelin soi yöpöydällä, joten Shanna vain kirjautui ulos ja sammutti tietokoneen hyvästelemättä Sabrinaa.
- Haloo, Shanna tiuskaisi puhelimeen katsomatta kuka soittaja oli.
- No moi vaan sullekkin, Julia sanoi.
- Julia! Shanna huudahti ilahtuneena.
- Joo. Mä oisin nyt täällä Bridgeportissa, joten oisko sua kiinnostanu nähä? Vaikka tänään?
- Tänään? Joo, tietty.
- Kiva. Nähtäiskö jossaa keskustassa?
- Vaikka, käviskö Cafe Lemon?
- Joo, nähään siellä.
***
Shanna ehti juuri sisään kahvilaan kun Julia avasi kahvilan ovet.
- Shanna, Julia sanoi varovasti ja nainen käännähti ympäri.
Shanna henkäisi ilahtuneena, joskin myös hämmentyneenä kun kohtasi ystävänsä katseen.
Hetken he vain silmäilivät toisiaan kunnes Julia otti ratkaisevan askeleen ja veti Shannan rutistukseensa.
- Sä olet palannut, Julia kuiskasi ja kiskaisi Shannaa lempeästi hiuksista.
- Sähän se palasit, Shanna sanoi.
- Mä palasin kotiin, mutta sä palasit, Julia täsmensi.
- Mitä tarkotat? Shanna ihmetteli.
- Sä oot taas oma ites, Julia hymyili.
- Tiedä häntä, Shanna mumisi nolona.
- Mitä saisi olla? Kahvilan työntekijä kysyi kun ystävykset pääsivät kassalle asti.
- Yksi kahvi ja, Shanna aloitti.
- Tee, Julia sanoi.
- Saako olla muuta?
- Ei kiitos, naiset vastasivat yhteen ääneen ja naurahtivat.
He kävelivät nurkkapöytään kuppejensa kanssa ja istahtivat alas katsellen toisiaan.
- Sä olet raskaana, Shanna totesi.
- Niin olen.
- Selitä, Shanna töksäytti kun ei tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut.
- No me ollaan Tonyn kanssa taas yhessä ja tää vaan tapahtu. Mun piti lopettaa opinnot tän takii niin mä sit päätin palata takas Bridgeporttiin.
- Miten Tony suhtautu uutiseen?
- Hyvin kait? Ei se oikeestaan sanonu mitään. Me ollaan nyt naimisissa ja mä muutin sen luokse.
- Naimisissa?
- Niin. Me ei kutsuttu ketään, käytiin vaan maistraatissa, Julia selitti.
- Ja teillä menee hyvin? Shanna kysyi varovasti.
- Joo, meillä menee ihan hyvin. Välillä rahan kanssa tekee tiukkaa, mutta me pärjätään.
- Mutta mitä sulle kuuluu?
- Ihan hyvää. Ei mitään erikoista, Shanna vastasi.
- Älä valehtele. Mä tunnen sut, kerro.
- Ei oo mitään kerrottavaa. Mä lopetin koulun ja muutin yksin asumaan.
- Jatka.
- No se ala ei kiinnostanu mua yhtään. Isän vanhemmat kuoli niin siitä sain vähän rahaa ja muutin vuokralle ja elelen nyt niillä rahoilla niin kauan kun niitä kestää.
- Tosi ikävä kuulla. Etkö sä olis voinnu vaihtaa opintoja siellä yliopistossa? Julia kysyi.
- En. Mä en oo menossa sinne enää ikinä. Nick opiskeli siellä kanssa ja me seurusteltiin vähän aikaan, mutta siitä ei tullu yhtään mitään, Shanna huomasi selittävänsä.
- Eli jotain on sittenki tapahtunu. Onko siitä kauan aikaa?
- Me erottiin alku talvesta. Ei siinä mitään, me oltiin liian erilaisia, Shanna vastasi ja vähätteli tunteitaan.
- Jaa. Haluistiko sä tulla käymään meiän luona? Julia tuumasi.
- Vaikka, Shanna vastasi ja nousi myös pöydästä.
***
- Kotona ollaan! Shanna tuli käymään, Julia hihkaisi eteisestä miehelleen.
- Okei, ai moi, Tony sanoi ja katsahti Shannaan ja jatkoi kirjoittamista.
- Tony opiskelee joitakin aineita kesäyliopistossa, että ensi syksy ei olis niin raskas kun vauva syntyy, Julia selitti.
- Tää asunto on vähän pieni, mut me etitää koko ajan isompaa, Julia jatkoi.
- Susta tulee oikeesti äiti, Shanna henkäisi.
- Niinhän musta tulee. Maailma muuttuu, Julia naurahti.
- No miten ne musiikki jutut sujuu? Julia kysyi.
- Ai, en oo hirveesti panostanu niihin viime aikoina, Shanna vastasi.
- Ja miksi muka et? Sitähän sä halusit!
- No tässä on ollu kaikenlaista.
- Esim?
- No mummin ja papan kuolema.
- Kauanko siitä on?
- Ehkä joku viisi kuukautta?
- Sun on noustava tuolta sun kuopastas ja ruvettava taas elämään. Ja onko tuon sun masennuksen syy todella se kuolema?
- En mä oo masentunu! Saahan sitä surra.
- Tietenkin saa surra. Mutta mä luulen, että sä olet jo surrut sen asian. Ettet vain märehtisi sen Nickin perään?
- No mitä sitte? Me erottiin sen takia, että mä halusin laulajaksi. Mua ei hirveesti huvita nyt laulaa, Shanna tokaisi.
- Eli sä heitit Nickin sekä sun unelmas menemään? Saamatta mitään itse? Julia täsmensi.
- Niin, niin kait, Shanna vastasi.
- Typerys, Julia sanoi lempeästi.
- Niinhän mä taidan olla, Shanna huokaisi.
- Mun täytyy kyllä nyt lähtä, Shanna sanoi ja nousi.
- Tosi kiva kun nähtiin. Pidetäänhän me nyt enemmän yhteyttä? Julia kysyi ja halasi tiukasti ystäväänsä.
- Joo. Anteeksi, että mä oon ollu niin omissa maailmoissa, että mä unohdin sut.
- Ei se mitään. Muista, että sä voit soittaa koska vaan mulle, Julia vastasi.
- Kiitos. Sä oot edelleen mun paras ystävä, Shanna kuiskasi.
- Ja sä mun.
Oli jo pimeä ja vettä oli ruvennut satamaan kun Shanna lähti kävelemään kotiansa kohti.
Julia on oikeassa. Mä olen heittänyt kaiken menemään sen typeryksen takia, Shanna mietti.
Kävellessään kotiin Shanna päätti, että oli taas aika ottaa elämästä kiinni.
~
" Mä uskallan silmät avata, nousta aamulla ja kokeilla mun tuuria.
Jos kadut on samanlaisia yksin kulkea niin miksi surra suuria?
Mihin ikinä meenkin, mihin ikinä meenkin. Sä et kulu pois, oot jälki joka minuun jää ja vaikka hankaisin sä oot pysyvää. Sä et kulu pois, olet kiinni niin syvällä ja vaikka lähdetkin sä oot pysyvää."
~
Kiitos kaikille ihanille kommentoijille, sen takia ollaan päästykkin näin pitkälle tässä tarinassa koska, kommentit innostavat tekemään lisää. :)
Nyt sitten nämä niin sanotut väliosat loppuvatkin ja ensi osasta eteenpäin laitankin suunnitelmani käytäntöön tarinassa. :D
