keskiviikko 25. joulukuuta 2013

12. Väsymättä.



***

Tomi heräsi viidennen kerran tänä yönä. Hän kömpi erittäin väsyneenä sängystä ylös kun itkuhälyyttimestä kuului lapsen itkua.
Haukotellen hän käveli pienen tytön huoneeseen, joka näytti aivan pienen prinsessan huoneelta. Lapsi tapitti isäänsä kosteilla silmillä ja väänsi suun mutruun.
- Etkö sinä pieni ihme nyt voisi nukkua edes yhtä yötä kokonaan? Tomi leperteli tytölle nostaessaan tämän syliinsä ja kävellessään keittiöön.
- Nyt sulle saa riittää lämmitetty maito. Eihän me viittitä mennä häiritsemään äitiä nyt, vai mitä?
Tomi lämmitti äidinmaidon korvikkeen mikrossa ja vei sen tyttärelleen, joka hotki kaiken melkein hetkessä.
Tomi nosti pienen tyttärensä syöttötuolista ja katseli tätä tarkkaan. Tyttö oli perinyt hänen silmiensä värin, siitä hän oli mielissään. Shannalle oli juuri ruvennut kasvamaan pieniä haituvia pään päälle ja niiden värimaailma tuli myös Tomin puolen suvusta. Tytöllä oli samanlaiset punertavat hiukset kuin hänen äidillään Lindalla. Tomi toivoi kovasti, ettei Shanna siten perinyt luonnettaan Siiriltä. Muuten he tulisivat olemaan pulassa myöhemmin.
Kävellessään takaisin lastenhuonetta kohti Tomi haisti, että harmikseen hän pääsisi vaipan vaihto hommiin. Mikäänhän ei voinut piristää yhtä hyvin aamutuimaan kun kunnon kakkavaippa.
- Etkö menis vähän nukkumaan vielä? Tomi yritti kun Shanna päästi ulvovan äänen taas suustaan kun hän yritti viedä tätä petiä kohti.
Tomi yritti hyssytellä pientä tytärtään, ettei tämä herättäisi väsynyttä äitiään. Tomi tunsi miten päänsärky teki tuloaan ja samalla Shannan kuolaa vain valui hänen paljaalle olalleen.
- Ihanaa, hän tokaisi.
Väsyneenä hän yritti laittaa pienokaisen väkisin nukkumaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Shanna rupesi kirkumaan ja koko asunto raikasi.
Siiri oli maanut sängyllä tarpeeksi kauan kuunnellessaan itkuhälyttimestä kantautuvaa metakkaa, eikä voinut enää olla puuttumatta tilanteeseen.
 - Olisit vaan nukkunut. Ei tässä mitään, Tomi yritti kun Siiri asteli tytön huoneeseen.
Siiri katsahti vain mieheensä ja nappasi tyttärensä tämän sylistä. Hetkeksi Shanna hiljentyi täysin ja painoi päänsä äitinsä olkaa vasten.
- Olisit antanut mun ruokkia. Tuttipullosta syötetään aamulla kun ollaan heräämässä. Jos sä haluat, että lapsi nukkuu sun pitää antaa mun ruokkia se. Se rauhoittaa siitä.
- Eli vain koska sulla on tissit sä voit ruokkia, Tomi töksäytti ja loi katseen taas hermostuneeseen pienokaiseen.
- Kiva juttu, Siiri totesi ja katsahti väsyneenä mieheensä kun Shanna alkoi taas parkua.
- No mitä mä muka tein? Tomi ihmetteli.
- Shanna aistii sun väsymyksen ja kireyden ja hermostuu siitä, Siiri vastasi ja alkoi hyssytellä tyttöä.
Vähän ajan päästä tyttö rauhoittui ja Siiri pääsi laskemaan tämän takaisin nukkumaan.
Tomi katsoi ihmeissään ja ehkä hieman loukkaantuneena kun pieni tyttö rupesi heti tuhisemaan kun laski päänsä tyynyyn.
- Ehitään nukkuu vielä pari tuntii, Siiri totesi kun he kömpivät takaisin sänkyyn.
- Onko meiän pakko lähtä? Eikö voitais jäädä kotiin, Tomi marmatti.
- On! Älä taas alota. Mä en oo käynny kotona kertaakaan muuton jälkeen, Siiri sanoi ja kierähti Tomin vierelle ja kietoi kätensä tämän ympärille.
- Kyllä sä selviät parista yöstä.
- Helppo sun on sanoo. Mun isä ei hiillostakkaan sua koko ajan, Tomi murahti Siirin juoksuttaessa sormiaan Tomin vatsalla.
- Otappa huomioon nyt sellain asia, et jos sun isä ei hiillostais sua me asuttais nyt kolmistaan pienessä kerrostaloasunnossa.
- Mä oisin keksiny kyllä jotain.
- Ehdottomasti. Työtön opiskelija, koulunsa kesken jättänyt äiti ja pieni vauva. Mieti nyt, missä kaikessa sun isä on auttanu meitä! Se rakastaa sua ihan hirveesti, eikä haluu meille keskenkertaista elämää, Siiri jatkoi.
- Ja sen seurauksena, että se auttaa meitä, se myös kontrolloi meitä, Tomi tuhahti.
- Älä viitti.
Parin tunnin päästä herätyskello soi ja väsyneet vanhemmat nousivat haukotellen ylös.
- Voitko hoitaa tytön niin mä pakkaan ja siistin vähän paikkoja, Siiri kysyi pedatessaan sänkyä.
- Joo. Tietty, Tomi vastasi.
Tomi käveli Shannan huoneeseen missä tyttö nyt kyllä nukkui mitä sikeämmin.
- Huomenta prinsessa. Eikait sinua vaan väsytä? 
Tomin yllätykseksi ei tullut korvia vihlovaa parkua vaan pieni naurun tyrskähdys pikku neidin suusta ja samalla tyttö yritti käsillään hamuilla isänsä syliin.
Kaiken väsymyksen keskellä Tomi tunsi suuren rakkauden hulvahtavan sisäänsä kun hän nosti iloisesti jokeltelevan pikkutytön syliinsä.
 - Tänään sitä siis ollaan hyvällä tuulella? Tomi kysyi kikattelevalta Shannalta samalla  kun puki tätä suloiseen vaaleanpunaiseen asuun.
- Joko alkaa olla valmista? Siiri huuteli olohuoneesta.
- Valmiita ollaan, hän vastasi ja asteli ulos lastenhuoneesta.

Monen tunnin kuluttua Twinbrookissa
- No mitäs pidät? Sisustin tämän ihan itse, Bella kyseli innoissaan tyttäreltään.
- Noo, ihan kiva. Vähän erillainen kun ajattelin, mistä sä pidät, Siiri vastasi ja katseli ympärilleen vanhassa huoneessaan.
- Me ajattelimme Mikan kanssa, että me voisimme muuttaa myös Bridgeporttiin ja laittaa tämä talo myyntiin. Kun eihän meillä enää ole täällä mitään. Jesper innostui kovin ajatuksesta, Bella kertoi ja Tomi ajatteli kauhuissaan, että olisiko isä sitten koko ajan puuttumassa heidän asioihinsa.
Purettuaan tavarat Siiri ja Tomi siirtyivät olohuoneeseen keskustelemaan vanhempiensa kanssa.
- No kertokaahan sitten miten arki on lähtenyt käyntiin, Mika sanoi.
- Hyvin. Mä valmistuin viime viikolla ja nyt voin olla kotona Shannan kanssa, Tomi vastasi ja katsahti vaimoonsa.
- Me ajateltiin, että mä voisin syksyllä palata takaisin töihin. Siiri jatkoi.
- Sehän kuulostaa ihan hyvältä. Bella varmaan kertoi teille, että olemme harkinneet muuttoa, Mika sanoi ja katsahti poikaansa.
- Joo. Hieno juttu, Tomi tokaisi kuivasti.
- Minä aion tulla hotellille itsekkin töihin. Tomi minä haluaisin, että sinä lähdet vielä opiskelemaan. Minä ajattelin, että voisimme tehdä tästä hotellista perheyrityksen, Mika kertoi.
- Sehän kuulostaa hyvältä. Eikö niin Tomi? Siiri innostui ajatuksesta ja Tomi huokaisi ahdistuneena.
- Joo, ihan sama.
- Eihän se nyt ihan sama ole, Mika puuttui puheeseen.
- No kyllä se käy isä, Tomi tiuskaisi.
- Emme me halua puuttua teidän perhe- elämään, mutta haluamme, että te pärjäätte, Bella sanoi.
- Mä jätän teiät keskustelemaan tästä ja meen moikkaa Jesperii, Siiri ilmoitti ja nosti tytön äitinsä sylistä.
- Heippa veli kulta! Siiri letkautti kävellessään koputtamatta veljensä huoneeseen.
- Etkö osaa vieläkään koputtaa, Jesper sanoi ja painoi tietokoneen läppänsä äkkiä alas.
- Onpas se kasvanut! Jepser huudahti kun näki siskon tyttönsä.
- Eikö olekkin, Siiri hymyili leveästi kun Jesper osoitti huomiota hänen pikkuistaan kohtaan.
- Sillä on aika punertavat hiukset, Jepser naurahti.
- No niin on. Yllätyin siitä aika paljon. Olin ihan varma, että se perii Tomin tummat hiukset. No sanohan, onko siinä mitään samaa näköä mun kanssa?
- Noh, ehkä nenä? Jesper naurahti.
- Haluutko sen syliin?
- Voin mä ottaa, Jesper sanoi ja Siiri ojensi tytön veljelleen ja pomppasi veljensä sängylle.
- Päästit äitin sit sisustelemaan tännekkin.
- No mä halusin siitä sarjakuva rojusta eroon ja äiti oli aika innoissaan niin enhän mä voinnu sitä kieltääkkään, Jesper naurahti.
- Äiti sano, et te voisitte muuttaa. Miks sä haluisit muuttaa Bridgeporttiin kun sun kaverit on täällä? Siiri uteli.
- No miksi sä halusit muuttaa Bridgeporttiin? Jesper heitti kysymyksen takaisin.
- No Tomi oli Bridgeportissa, Siiri vastasi.
- Niin, Jesper toteaa ja katsahtaa siskoonsa.
- Mitä?
- No mä oon ehkä tavannu yhen tytön. Se asuus siellä, Jesper sanoi ja punehtui hieman.
- Ihan tosi? Siiri kysyi hämmentyneenä.
- Joo.
Ovelta kuului koputus ja Tomi astui sisään.
- Moikka Jesper. Siiri mentäiskö jo nukkumaan? Tomi sanoi.
- Mennään vaan, Siiri sanoi ja Jesper ojensi tytön tälle.
- Huomenna kerrot kyllä sit kaiken! Siiri sanoi ja vinkkasi silmää.
Kello näytti jo yli kymmentä kun he pääsivät vihdoin käsiksi iltatoimiin.
Talo hiljeni ja Siiri imetti tyttöä vielä ennen tämän nukkumaan menoa.
Shannan nukahdettua Siiri laittoi tämän äidin ostamaan uuteen pinnasänkyyn ja kömpi sitten Tomin syliin sängylle.
- No mikä vaivaa? Siiri kysyi ja katsoi suoraan Tomi väsyneisiin silmiin.
- Ei mikään, Tomi vastasi.
- Eikun kerro nyt.
- Mä en haluu isää enkä ketään muutakaan huohottamaan meiän niskaan.
- Älä viitsi. Ilman sun isää me saatais venyttää penniä koko ajan.
- Ja nyt me saadaan kaikki tarjottimella suoraan nenän eteen, Tomi tuhahti.
- Onko sillä jotain väliä. Mä haluun, et Shanna saa hyvän lapsuuden, Siiri sanoi ja katsoi vakavana miestään.

~