14. Et sä mua määrää.

Osan lukumusiikki.

***

Neljän vuoden päästä

Pari kuukautta sitten Tomi oli saanut koulut käytyä ja istui nyt isänsä toimistossa hotellissa näpyttelemässä tietokonetta. Hän ei tienyt mitään vastenmielisempää. Mika oli itse päättänyt perehdyttää poikansa tulevaan työhönsä. Ja Tomin epäonneksi siihen työhön kuului hotellin raha-asioiden hoitaminen. Ei käytännön työtä, vain tietokoneen ja numeroiden tuijottamista, Siiri sen sijaan sai hoitaa käytännön työn.

- Saitko menot ja tulot täsmäämään? Mika kysyi pojaltaan.

- Joo, Tomi huokaisi kyllästyneenä.

- Hyvä. Katso sitten mitä hankintoja meidän pitäisi tehdä ensi vuodeksi.

- Täällä näkyy, että pitäis tehdä keittiöremontti.

- Lisää se sitten meno-osioon.

Hetken Tomi vielä silmäili näyttöä missä vilisivät numerot.

- Mä meen nyt tauolle, jos suinkin käy, Tomi ilmoitti.

- Nyt jo?

- Joo, vai haittaako se? Tomi tiuskaisi väsyneenä.

- Ei kait. Sen kun sitten menet.

Tomi sammutti näytön ja asteli pois työhuoneesta ja suuntasi etsimään vaimoaan.

Pukuhuoneessa Siiri makasi voimattomana sohvalla. Hänestä tuntui, että ajatteleminenkin veisi hänen energiansa.

Hetkeksi hän salli itsensä sulkea silmänsä ja toivoi, että huono olo väistyisi.

Säpsähtäen hän nousi äkkiä istumaan kun pukuhuoneen ovi kävi.

- Onks kaikki ihan hyvin? Tomi kysyi naurahtaen kun näki miten Siiri säikähti kun hän tuli huoneeseen.

- Tietty, Siiri aloitti, mutta tunsi samantien tutun kouraisun vatsassaan.

- Anteeks, Siiri sopersi ja juoksi vessaan.

Tomi toljotti hämmentyneenä eteensä kun vessan ovi kolahti kiinni.

- Siiri, ootsä  ihan kunnossa? Tomi kysyi kävellessään vessan oven taakse.

- Joo, ei täs mitään, Siiri huusi oven takaa.

Tomi kurtsisti kulmiaan kun ehti kuulla kun ensimmäinen oksennusryöppy tuli.

- Tota, ethän sä vaan oo raskaana? Tomi kysyi epävarmana.

Hetken päästä vessan ovi aukesi ja Siiri asui ulos ja katsoi suoraan Tomia silmiin.

- Oon.

Tomin hartiat lysähtivät alemmas ja ilme näytti surkealta.

- Ootko varma?

- Joo, mä tein aamulla kolme testiä, Siiri huokaisi.

- Tajuutsä, et se tarkottaa taas lisää rahan menoa? Meiän on pakko muuttaa koska meiän nykyseen asuntoon ei mahu edes kunnon keittiönpöytää. Ja sit mun pitää olla pidempii päivii töissä kun sä jäät äitiyslomalle, Tomi alkoi tilittää.

- Kait mä nyt ymmärrän! Luuletko, et tein tän tahallani? Just nyt kun me molemmat saatiin koulut käytyy ja päästii työelämään, Siiri nyyhkäisi.

- Anteeks, en mä tarkottanu. Mä halusin vaan maksaa isälle jo kaiken takas enkä lainata lisää, Tomi huokaisi.

- Tiiän! Siiri parkaisi ja purskahti itkuun.

- Älä itke kulta. Ei tää sun vikas oo, kyl me pärjätään, Tomi sanoi rauhoittelevasti ja veti Siirin syliinsä.

- Ja ehkä tää onkin paras aika hankkii uusi lapsi. Ajattele, että Shanna saa leikkikaverin eikä niillä oo niin kauhee ikäero, Tomi mutisi Siirin korvaan.

- Ootko tosissaan sitä mieltä? Siiri kysyi nyyhkäisten.

- Oon. Ja mulla alko jo ollakkin ikävä sitä vaipan vaihtoa, Tomi sanoi ja molemmat purskahtivat nauruun.

***

Palattuaan takaisin tauolta, Tomi ei enää pystynyt keskittymään työntekoon. Hän vain surffasi netissä ja katseli myytäviä taloja.

- No mikä nyt kaivertaa? Mika kysyi pojaltaan kun ei jaksanut katsella enää tämän murjottamista.

- Ei mikään, Tomi tiuskaisi vähän liian kiukkuisesti.

- Ala kertoa, Mika sanoi napakasti.

- No jos nyt kerran haluat tietää niin Siiri on raskaana! Tomi tiuskaisi ja mulkaisi vihaisesti isäänsä.

- Ja miksi se saa sinut noin vihaiseksi? Hyvinhän te olette Shannankin kanssa pärjänneet.

- Uusi lapsi tietää lisää kuluja. Meiän on pakko muuttaa. Meiän talo on muutenkin niin ahdas.

- No sitten te muutatte. Kyllä minä kuluissa autan, Mika vakuutti.

- Se tässä juuri onkin ongelma. Mä haluisin ite pystyy elättämään meiät!

- Minä en Tomi ymmärrä miksi tämä on sinulle niin iso ongelma. Minulla on rahaa ja ennen kaikkea olen isäsi. Joten anna minun auttaa.

- Mitä muutakaan mä voisin kun antaa sun auttaa, Tomi huokaisi.

***

Kuukauden päästä

- Kaikki tavarat on nyt autossa. Ootko valmis lähtemään, Tomi kysyi vaimoltaan tyhjässä asunnossa.

- Joo. En voi uskoa, että me muutamme. Tää oli Shannan ensimmäinen koti, Siiri huokaisi.

- Uudesta kodista tulee sekä Shannan, että uuden pikkuisen koti, Tomi vastasi.

***

Parin viikon päästä

Arki alkoi pikku hiljaa taas asettua aloilleen, kun kaikki muutto hässäkät olivat ohitse.

Siiristä tuntui, että Shanna kasvoi joka päivä pari senttiä pituutta ja uhmaikä oli pahasti tuloillaan.

- Haluatko jo pois? Siiri kysyi kun huomasi, että tytön kiinnostus laski vieterikeinua kohtaan.

- Joo, Shanna vastasi ja ojensi pienet kätensä äitiänsä kohti.

- Ouh, oletpas sinä jo painava, Siiri naurahti nostaessaan tytärtään.

- Itse olet toosi painava, Shanna vastasi kikattaen.

- Äiti haravoi nyt, joten saat leikkiä hetken itseksesi.

- Minä myös! Shanna kiljaisi ja kipitti äitinsä perään.

- Ei nyt kulta. Leiki vaikka hiekkalaatikolla.

- En haluaa! Shanna kiljui ja heittäytyi maahan istumaan ja kiljui täyttä huutoa vihaisena.

- Haluan haravoida! Shanna kiljui.

- Kukas se täällä kiljuu? Tomi kysyi naurahtaen kun saapui töistä kotiin.

- Äiti on tyhmä! Shanna ilmoitti.

- Taidat olla vähän väsynyt. Haluatko nukkumaan? Tomi kysyi virnistellen ja kaappasi pienen tytön syliinsä.

- En halua! Päästä alas!

- En päästä. Rauhoitu ja pyydä äitiltä anteeksi.

- En! Haluan haravoida myös!

- Pitäisi varmaan mennä tekemään ruokaa, Siiri huokaisi ja katsoi kiukuttelevaa lastaan.

- Mä teen. Mee sä vaikka kylpyyn, Tomi ehdotti.

Pujahtaessaan kuumaan kylpyyn Siiri ei voinut kuin huokaista helpotuksesta. Hän ei ollut sanonut Tomille vielä mitään, mutta tämä raskaus otti todella koville. Hän tunsi itsensä koko ajan hyvin heikoksi ja väsyneeksi. Pahoinvoinnit kulkivat aalloittain hänen lävitseen eikä hän voinut koskaan ennustaa, koska oksennus oli tulossa. Kaiken lisäksi Shanna vaati yhä enemmän huomiota. 

 Kylvystä päästyään Siiri pääsi valmiiksi katettuun ruokapöytään.

 - Kulta pieni. Ota peukalo pois suusta ja rupea syömään, Siiri sanoi vastapäätä istuvalle tyttärelleen.

 Tyttö pudisti päätään ja katseli mietteliään näköisenä äitiään.

Tytön tuijottaessa äitiään Tomi otti haarukan pöydältä ja alkoi syöttää Shannaa.

- Syön itse! Shanna ilmoitti ja työnsi isän käden pois luotaan ja työnsi peukalon takaisin suuhunsa.

 - Shanna lopeta. Kaikkea ei tarvitse syödä, mutta osa ainakin, Tomi komensi.

- Yök! Shanna julisti ja siirsi lautastaan kauemmaksi.

Väsähtäneenä Siiri söi lautasensa nopeasti tyhjäksi ja jätti miehensä ja lapsensa kahdestaan riitelemään keittiöön.

Puoli tuntia Tomi jaksoi katsella tyttärensä temppuilua ennen kuin istutti tämän syliinsä ja alkoi syöttämään tätä itse.

Siiri vajosi olohuoneen sohvalle ja kuunteli keittiöstä kantautuvaa meteliä.

 - Tyhmä isi, Shanna ilmoitti ja juoksi olohuoneeseen äitinsä luokse.

 - Haluaa katsoa piirrettyjä, Shanna ilmoitti äidilleen.

- Sinun pitää mennä nukkumaan, Siiri vastasi huokaisten.

- Syliin, Shanna marsisi ja kiipesi äitinsä syliin sohvalle.

 Luovuttaen Siiri valitsi tallennetuista ohjelmista lapsen lempiohjelman, että tämä olisi edes hetken hiljaa ja paikoillaan.

 Tyttö painautui tyytyväisenä äitiään vasten ja katseli telkkarissa seikkailevaa pupua.

 - Shanna, mitä isä sanoi sinulle? Tomi kysyi saapuessaan olohuoneeseen.

- Ei mitään, tyttö vastasi ja nojautui vielä enemmän äitiinsä.

 - Nyt pois siitä äidin sylistä ja vaihtamaan yövaatteita.

- En halua!

- Sano äidille hyvää yötä ja tule.

- Hyvää yötä äiti, Shanna sanoi pettyneenä ja painoi kostean suukon äitinsä poskelle.

- Hyvää yötä pikkuinen, Siiri vastasi ja painoi suukon takaisin Shannan poskelle.

 - Ei väsytä! Shanna kiukutteli.

 - Sinulla on silti nyt nukkumaan  meno aika.

- Syliin. Ota syliin!

 - No tule tänne kiukkupussi, Tomi huokaisi myös väsyneenä ja nosti tyttärensä syliinsä.

Helpottuneena Tomi katseli lastenhuonetta, jossa ei ollut yhtään lelua sikinsokin. He olivat nimittäin ottaneet sen linjan, että Shannan oli opittava itse siivoamaan lelunsa lelulaatikkoon. Tietysti he auttoivat siinä, mutta Shannan oli myös siivottava ja tähän aikaan illasta Tomi ei olisi enää jaksanut sitä kiukuttelua.

 - Lue isi satu, Shanna pyysi kun he vaihtoivat yövaatteita.

- Jos olet huomenna oikein kiltisti.

- Olen! Lue satu.

 - Selvä, mutta vain yksi satu.

 - Luetaanko Tohtori nallesta vai kilpamatelija etanasta?

- Tohtori nallesta, Shanna vastasi ja käpertyi isänsä kainaloon.

 Shanna kuunteli tarkkaavaisena kun Tomi luki elävöitetysti kertomusta Tohtori nallesta.

 - Sen pituinen se, Tomi sanoi ja sulki kirjan.

- Lue vielä toinen, Shanna pyysi.

- Ei käy. Sinä kömmit nyt tuonne vuoteeseesi.

 Silmät kostuen Shanna totteli isäänsä ja kömpi sänkyynsä.

 - Hyvää yötä pirpana.

 - Haluan äitin viereen, Shanna ilmoitti ja katsoi isäänsä kosteilla silmillään.

- Ei käy pikkuinen. Nyt opetellaan nukkumaan omassa huoneessa. Laske pää vain tyynyyn.

- Älä mene, Shanna alkoi nyyhkiä.

- Isä on täällä niin kauan, että nukahdat. Paina pää nyt tyynyyn kulta.

- Lupaatko? Tyttö kysyi alahuuli väpättäen.

- Lupaan. Käy nyt maaten.

 Kesti yli tunnin ennen kuin vuoteesta kuului tasainen tuhina.

 Haukotellen Tomi nousi ja meni omaan makuuhuoneeseensa.

 - Nukahtihan se viimein, Tomi huokaisi ja käpertyi vaimonsa viereen sängylle.

 - Mä oon niin väsyny. Mä melkee toivon, et sä voisit jäädä äitiyslomalle mun puolesta ja jäädä Shannan kanssa kotiin koko päiväksi.

- Mutta mä en voi. Mutta sen sijaan sä voisit nyt sulkea silmäsi ja nukkua ton väsymyksen  pois, Tomi kuiskasi lempeästi.

- Oot oikeassa. Meetkö sä huomenna töihin? Siiri kysyi uupuneena.

- En. Huomenna mä oon sun ja Shannan kanssa täällä koko päivän.

- Kuulostaa ihanalta, Siiri vastasi ja nukahti.

~