9. Rakasta mua.

Osan lukumusiikki.

***

Pari päivää myöhemmin

- Miten niin tänään ei käy? Tomi kysyi ärtyneenä kun hän ehdotti, että he voisivat tänään mennä naimisiin. Edellisenä päivänä hän oli juuri käynyt kamalan paperisodan, että se edes olisi mahdollista.

- No mä en tosiaankaan aio mennä naimisiin tälläisissä vaatteissa! Siiri ilmoitti tulevalle miehelleen.

- Haluat siis häämekon? mies kysyi ja ajatteli kauhuissaan, että mitä sellainenkin tulisi maksamaan.

- No ei sen tarvi olla häämekko, mutta valkoinen kyllä. Se tulee olemaan meidän elämän tärkein päivä ja mä en aio mennä missään ryysyissä naimisiin! Siiri huudahti ja pomppasi kiukustuneena sohvalta ylös. 

- Okei, rauhoitu nyt. Ostetaan, joku mekko sit, Tomi myöntyi ja asteli Siirin luokse ja sipaisi hellän suudelman tytön poskelle sovinnoksi.

- Minulle riittää, että saan vaan sut, Tomi mutisi Siiriä vasten.

Viikon päästä

 - Ootteko te nyt ihan varmoja tästä? Roni kysyy sadannen kerran samana päivänä. Hänet ja Max oli kutsuttu paikalle todistajiksi.
- Ollaan, usko jo, Tomi naurahti ystävälleen.
- No hyvä on sitten, Roni mutisi ja istahti paikalleen.

Hermostuksissaan nuoripari asteli vihkikaaren alle.

Edellisenä päivänä he olivat vihdoin löytäneet Siirille valkoisen mekon. Valkoinen rantamekko oli löytynyt paikallisesta kauppakeskuksesta ja Tomin ihmeeksi Siiri oli kelpuuttanut mekon. Siiri oli myös pakottanut Tomin pukeutumaan pukuun.

 Maistraatissa paikallinen tuomari vihki heidät.

 Tomi tunsi olevansa onnensa kukkuloilla. Hänestä tuntui kuin monen vuoden odotus palkittaisiin nyt. Ja kauan hän oli saanut odottaakkin, ennen kuin Siiri tajusi omat tunteensa.

 Siirinkin sydän heitti kuperkeikkaa kun Tomi pujotti yksinkertaisen sormuksen hänen sormeensa.

 Ja vihdoinkin he olivat mies ja vaimo.

 Vihkimisen jälkeen koko konkkaronkka suuntasi keskustan siimeksessä sijaitsevaan pubiin.
- Mä tarjoon, Roni ilmoitti kun he pääsivät paikan päälle.

 - En pane vastaan, Tomi ilmoitti.

 - Mä oon autolla, joten en ota mitään, Max liittyi keskusteluun.

 - Laitappa meille jotain värikästä juomaa! Roni huikkasi kyllästyneen oloiselle baarimikolle.

 - Tässä olkaa hyvä, baarimikko sanoi monotomisella äänellä kun sai juomat valmiiksi.

Ystävykset siirtyivät syrjemmälle istumaan kärttyisen baarimikon luota ja juttelivat Tomin ja Siirin tulevaisuuden suunnitelmista.
Roni ja Max kohottelivat hieman kulmiaan kun selvisi, että pariskunta ei ollut keskustellut tulevaisuudesta mitään keskenään.
- En olisi kyllä ikinä uskonu, että meette naimisiin kun silloin yöllä tapasin Siirin kun tulin vanhempien luota kotiin, Roni naureskeli.
- Mä en ois ikinä uskonut, että Siiri matkustaa mun luokse, Tomi sanoi selvästi liikuttuneena ja painoi suudelman tuoreen vaimonsa huulille.

Juomat juotuaan Tomi ilmoitti, että olisi häätanssin aika.
- Eihän me nyt täällä, Siiri ilmoitti.
- Tietysti me tanssitaan. Tule nyt.

 Roni käveli vanhan flyygelin luokse ja istahti.

 - Tämä olkoon häälahjani teille, Roni ilmoitti ja alkoi soittaa itse säveltämäänsä häävalssia.

Tomi tarttui varmasti Siirin käteen ja veti tämän valssiin.

- Missä sä oot oppinu tanssimaan? Siiri kysyi ihmeissään kun huomasi, että mies taisi tanssin salat.
- Lukiossa, Tomi naurahti ja pyöräytti Siiriä.

- Mä oon iloinen, et sä päätit tulla mun luokse, Tomi sanoi lempeästi.
- Niin mäkin, Siiri vastasi ja painoi otsansa Tomin olkapäälle.

Myöhemmin kun ilta alkoi jo hämärtää pubi täyttyi muillakin ihmisillä ja pojat päättivät vihdyttää muita asiakkaita soittotaidoillaan.

Siiri myös havaitsi, että Tomi todella rakasti soittamista. Mies näytti niin onnelliselta soittaessaan.

 Miesten soittaessa Siiri suuntasi tiskille tilaamaan itselleen juotavaa.

 - Menit siis naimisiin tänään? nainen kysyi Siiriltä sekoittaessaan tämän juomaa.

- Joo. Me ollaan tunnettu Tomin kanssa jo ala- asteelta asti, Siiri kertoi naiselle.

- Sitten hän te tunnettekin toisenne jo todella hyvin, nainen sanoi ja hymyili Siirille.

- Niinkai, Siiri sanoi epävarmasti, koska ei oikeastaan ollut varma tunsiko Tomia kunnolla.

 - Minkäs ikäinen sinä olet?
- Mä oon kaheksantoista, mutta ihan pian täytän yheksäntoista, Siiri lisäsi kun puolustautuakseen.

 - Vai niin, nainen vastasi ja samalla hän loi kaihoisen katseen sivulleen kun huomasi nuoruuden rakkaansa astuvan sisään baariin. Niin, hänkin oli silloin ollut kahdeksantoista ja uskonut ikuisuuteen. Nyt hän asui kahdestaan teini- ikäisen poikansa kanssa, joka ei tuntenut isäänsä. Se ei kylläkään ollut tuon miehen vika, eihän mies edes tiennyt, että hänellä oli teini- ikäinen poika. Mutta ei hänellä ollut tarvetta tietääkkään. Mies oli jättänyt hänet ennen kuin hän edes tiesi olevansa raskaana.

Olga kuunteli kun Siiri selitti hänelle jotain perheestään. Niin nuori ja niin naivi, Olga mietti. Nuo nuoret, eivät tainneet hirveästi ajatella seurauksia tai tulevaisuutta. He elivät vain tässä hetkessä ja se koituisi heidän kompastuksekseen.

 Pian Siirin lörpöttely keskeytyi kun hän huomasi Tomin.

 - Lähtäänkö kotiin? Roni ja Max jäävät vielä tänne, Tomi selitti hieman hermostuneena.

 - Lähtään vaan, Siiri sanoi ja hymyili leveästi kun tajusi, että Tomi oli ihan yhtä hermona tulevasta kuin hänkin.

Nuorten mentyä Olga pyöritteli päätään heille. Toivottavasti he totisesti tiesivät mihin ryhtyivät.

***

Kuukausi häiden jälkeen Siiri todella tajusi, ettei ollut millään tavalla miettinyt tulevaisuutta. Täällä hän nyhjötti neljänseinän sisällä sillä aikaa kun Tomi oli koulussa.

 Ovi kävi. Tomi riisui talvivaatteet heidän juuri ostamaansa lipastoon.
- Kotona ollaan, Tomi ilmoitti aivan kun Siiri ei sitä muka olisi tajunnut kun heidän asuntonsa oli niin järjettömän pieni.

 - Ootko tehny ruokaa? Tomi kysyi ja asteli Siirin luokse.
- En. Sä ihan hyvin tiiät, etten osaa kokata mitään! Siiri tiuskaisi.

 - No mistäs nyt tuulee? Tomi kysyi ihmeissään.

 - Ei mistää, Siiri tokaisi ja kömpi ylös.

 Hän rahautui täyden pyykkikorin luokse ja tyhjensi sen.

 Näin pienen asunnon siistinä pitäminenkään ei ollut mikään homma. Häntä todella kyllästytti täällä sisällä istuminen päivästä toiseen kun ei uskaltautunut uloskaan, ettei eksyisi.

 Kaiken lisäksi hän oli lihonut kolme kiloa tänne muuton jälkeen ja kaikki hänen vähäiset housunsa mahtuivat juuri ja juuri kiinni.

 - Mistä sinä oikein olet vihainen? Tomi kysyi ärtyneenä kun Siiri kömpi jo seitsemältä sänkyyn.
- En mistään. Väsyttää.
- Sinua tuntuu väsyttävän nykyään koko ajan, Tomi tuhahti.

***

 Seuraavana päivänä oli lauantai ja kumpikin oli kotona.  Ja kiitos edellisen päivän molemmat murjottivat toisilleen.
- Avaatko oven, Tomi kysyi kun ovikello soi.

 - Avaa ite. Siellä on kuitsekin vaan sun kavereita, Siiri tiuskaisi.
- Avaa nyt! Tomi tiuskaisi takaisin eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen.

 Oven takana olevat miehet kuuntelivat kiinnostuneina parin sanan vaihtoa keskenään.

Lopulta Siiri myöntyi ja laahusti ovelle kun se vain soi ja soi. Hänen sydämensä meinasi kyllä hypätä kurkkuun kun hän tunnisti tulijat.

- Tomi, Siiri yskäisi kun päästi heidän isänsä sisään.
Tuomas loi ylimalkaisen katseen heidän asuntoonsa ja pyöritteli päätään kun näki missä kopperossa hänen tyttärensä tätä nykyä asui.

- Mitä te täällä teette? Tomi kysyi ja nielaisi.
- Onpas tyhmä kysymys. Mitä luulet? Mika kysyi pojaltaan tiukasti.

Tomi katsoi isäänsä vähän nolona ja lösähti takaisin istumaan sohvalle. Siiri kipititti äkkiä Tomin viereen istumaan aivan kuin turvaa hakemaan. Mika ja Tuomas ottivat tuolit nuoria vastapäätä.
- No kertokaahan mistä tässä on kyse? Tuomas aloitti keskustelun ja loi katseen Tomiin.

Nuoret vaihtoivat katseita hermostuneina. Aiemmin he olivat kyräilleet toisiaan, mutta nyt he olivat tiimi, joka pelasi samalla puolella.

- Me mentiin naimisiin, Siiri töksäytti ja Tomi ei kehdannut katsoa Tuomasta edes silmiin.

- Naimisiin? Molemmat miehet toistivat järkyttyneinä ja katsoivat toisiaan kuin sanoen, että tilanne on pahempi kuin he olivat kuvitelleetkaan.

- Isä, me rakastamme toisiamme, Siiri jatkoi.

Tuomas huokaisi.
- Ja sen takia sinun piti karata kotoa sillä aikaa kun minä olin töissä.
- Ei se ollut mun tarkoitus, mutta mulla tuli niin ikävä Tomia!

 - No onkos teillä jonkin laista suunnitelmaa tulevalle?
 Molemmat nuoret katsoivat hieman noloina vanhempiaan.
- Eli ei siis? Mika tivasi ja molemmat nyökkäsivät noloina.

 - Okei. Omistan yhden hotellin tästä kaupungista. Haluaisitko sinä Siiri tulla sinne oppisopimuksella töihin? Mika kysyi ja katsoi kysyvästi Tuomakseen ja mies nyökkäsi tälle hyväksyvänsä järjestelyn.
- Kyllä se käy, Siiri vastasi epävarmasti.
- Ja jos osaat hoitaa hommasi, voit päästä osakkaaksi ja ja ehkä joskus voin siirtää sen teidän molempien nimiin. Vain jos näytätte, että pystytte siihen, Mika saneli ehdot.
- Voi, se olisi ihanaa! Siiri henkäisi kiitollisena Tomin isälle.
- Mutta ei salaisuuksia enään, Mika lisäsi.

Tunnin he suunnittelivat vihdoin tulevaisuuttaan vanhempien valvovan silmän alla.
- Siiri minusta on surullista, että sinä et luota minuun tämän enempää, Tuomas huokasi kun he olivat tekemässä lähtöä Mikan kanssa.
- Anteeksi isä, Siiri sanoi nolona.
Mika viittelöi Tomin eteiseen kun Siiri vielä keskusteli isänsä kanssa.
- Pidä tytöstä sitten hyvä huoli, Mika sanoi ja loi tiukan katseen poikaansa.
- Tietenkin.
- Olen tosissani.
- Niin minäkin, Tomi vastasi ja katsoi suoraan isäänsä silmiin.

 - Mitä luulet? Mika kysyi Tuomakselta kun he pääsivät autoon.

- En tiedä. Siitä tulee vaikeaa. Me olimme Bellan kanssa suurinpiirtein samanikäisiä kun me menimme naimisiin. Ja sinähän tiedät lopputuloksen, Tuomas sanoi ja naurahti.
- Niin. Mutta turha heille olisi ollut suuttuakkaan. He olisivat vain eritäneet meidät ulkopuolelle, Mika vastasi.
- Niin olisivat. Mutta he molemmat ovat vielä niin lapsia, Tuomas huokaisi.
- Sanopa muuta.

~

Ja uusi osa on täällä taas.
Kiitos kaikille kommenteista, niitä on niin kiva saada ja lukea. :)