10. Minä seison vierelläsi sun, vaikka sinun luovuttavan nään.

Osan lukumusiikki.

***

 - Naapurihuoneen nuoret mekkaloivat liikaa. En voi nukkua, eräs asiakas valitti jo viidettä kertaa samasta asiasta.

 - Kävisikö, että annan teille uuden huoneen? Siiri kysyi kun tiesi, etteivät ne nuoret mitään melunneet. Kukaan muu ei ollut valittanut mitään. Mies tahtoi vain paremman huoneen.

- Se olisi oikein sopuratkaisu tähän ikävään tilanteeseen, mies vastasi.

 Puolentunnin päästä Siiri huokaisi helpotuksesta kun vuoronvaihto tuli ja hän pääsisi kotiin. Hänellä oli koko päivän ollut jotenkin hutera olo.

 Huomattuaan, että pukuhuone oli tyhjä Siiri juoksi vessaan ja antoi ylen. Toisen kerran jo tänään.

Vedettyään vessan ja huuhdeltuaan suunsa hän katsoi kalpeaa olemustaan peilistä. Kauan tätä nyt olikaan jatkunut?

 Vaihdettuaan työasun normivaatteisiinsa Siiri suuntasi ulos hotellista.

 Hänen epäonnekseen lunta satoi taivaan täydeltä ja pakkasta oli varmasti ainakin - 20. c.

 Lähimmälle metroasemalle oli kolmen kilometrin matka, eikä auttanut muukaan kuin laittaa jalkaa toisen eteen.

 Hyvän tovin rämmittyään hangessa Siiri pääsi metroasemalle vain huomatakseen, että viimeinen metro oli mennyt viisi minuuttia sitten. Kiukun kyyneleet alkoivat tehdä tuloaan eikä hän jaksaisi enää kävellä metriäkään.

 Kiukkuisena ja itkuisena hän kaivoi puhelimensa taskusta ja soitti Tomille.

- Ootko kohta jo kotona?

- No en! Viimeinen metro meni viisi minuuttia sitten! Siiri tiuskaisi puhelimeen.

- No sitten sun ei auta muu kuin kävellä, Tomi ilmoitti puhelimeen.

- En jaksa! Väsyttää ihan hirveesti!

- Mä en voi autoksi nyt kuule muuttua.

- No soita jollekkin niistä kavereistas ja pyyä hakee mut! Siiri tiuskaisi ja kyyneleet eivät olleet kaukana.

- Turha sun on mulle kiukutella, jos et oo ite kattonu aikatauluja. En mä haluu häiritä mun kavereita!

- En jaksa kävellä! Mä meen töihin yöks, jos et hommaa mulle kyyttii! 

- Okei, rauhotu nyt. Mä soitan ja kysyn jos joku tulee hakee sut. Missä sä oot nyt? 

- Toisella puolella siltaa, siinä ainoolla metroasemalla mikä tällä puolella kaupunkii on.

 Viidentoista minuutin kuluttua musta auto kaahasi metroaseman eteen.

- Vihdoinkin, Siiri mutisi ääneen.

 - Kiitti kun pääsit hakee mut, Siiri mutisi nolona Ronille.

- Eipä mitään. Olin muutenkin menossa ajelemaan, Roni vastasi.

 Kotiin päästyään Siirin pahatuuli laantui hieman kun hän huomasi, että Tomi oli paistamassa lettuja.

 Siiri jätti miehensä paistelemaan lettuja ja suuntasi itse suihkuun. Suihkussa hän hämmentyi täysin itselleen kun purskahti itkuun liikuttuneena siitä, että Tomi yritti piristää häntä vaikka hän oli tiuskinut tälle.

 - Anteeksi kun tiuskin sulle, Siiri sanoi vaisusti kun palasi keittiöön.

- Ei se mitään. Se on aika yleistä nykyään. Kertoisitko sä mikä sua painaa? Tomi kysyi lempeästi.

- Mä olin vaan tosi väsyny ja siellä sato lunta ihan hirveesti.

 - Ei mun ollu tarkotus tiuskii, mut mua vaan väsytti niin kamalast, Siiri jatkoi ruokapöydässä.

 - Ei se mitään, mut en tarkottanu pelkästää tätä iltaa, Tomi jatkoi.

- Mä nyt oon vaan tällänen, Siiri tiuskaisi taas ja häpesi heti omaa käytöstään.

 Syötyään Siiri jätti Tomin tiskaamaan ja kömpi itse vuoteeseen. Pian mies kuitenkin ilmestyi Siirin seuraksi sängylle ja veti tämän kainaloonsa.

- Ei viittitä riidellä. Meiän pitää päästä vanhoist tottumuksista eroon, koska nyt me ollaan naimisissa, Tomi ilmoitti.

 - Anteeks. Mä en tiiä mikä muhun meni. Mä oon ollu ihan outo viime päivinä.

 - Ei se mitään. Mä rakastan sua silti, Tomi sanoi ja painoi suudelman vaimonsa huulille.

Suukoteltuaan hetken toisiaan he nukahtivat sylikkäin.

 Aamulla kun Siiri heräsi, Tomi oli jo lähtenyt kouluun.

 Hän tunsi taas tuttua myllerrystä vatsassaan, eikä ollut laisinkaan tyytyväinen siihen tunteeseen.

 Matkalla vessaan hän alkoi pohtia viimeaikaisia oireitaan. Oksentelua, väsymystä, kiukuttelua, lista oli pitkä.

 Eikä hän ehtinyt kauaa miettiäkkään kun hän oksensi taas.

 Hampaita harjatessaan Siiri yritti miettiä, koska hänellä oli viimeeksi ollut kuukautiset.

 Se todella pysäytti hänet. Ei kertaakaan kotoa lähdön jälkeen.

 Paniikissa hän sipaisi hiuksensa ponihännälle ja puki kiirreesti vaatteensa ylleen ja melkein juoksi ulos asunnosta.

***

Tomin palatessa koulusta kotiin hän löysi olohuoneesta täysyin hysteerisen naisen. Siiri nyyhki kovaa ja se kuulosti siltä kuin jotain hyvin kamalaa olisi tapahtunut.

 - Hei, mikä hätänä? Tomi kysyi ja oli itsekkin vähän säikähtäneen oloinen, kun ei tienyt mitä odottaa. Siiri vain rupesi ulisemaan paljon kovempaa kun hän edes yritti lähestyä tätä.

 Tomi tarttui Siiriä ranteesta ja veti tämän seisaalleen ja pakotti katsomaan itseään päin.

- Mikä on? hän kysyi ja Siirin alahuuli rupesi väpättämään uudelleen.

 - Mä en oo valmis vielä. Mä oon vasta yheksäntoista, Siiri nikotteli ja syöksyi Tomin syliin.

 - Mitä sä oikein höpötät kulta? Kaikki on hyvin, Tomi sanoi ja mietti, että olikohan Siiri sekoamassa.

- EIKÄ OO! Siiri kiljaisi rupesi vollottamaan taas.

 - No hyvänenaika! Kerro jo mikä on hätänä! Tomikin hermostui jo ja korotti ääntään.

- Mä oon raskaana! Siiri huusi ja Tomin ote herposi.

- Mitä oot? Tomi kysyi aivan kuin ei olisi kuullut.

 - SANOIN, ETTÄ OON RASKAANA! Siiri huusi kurkkusuorana ja Tomi päästi tytöstä irti ja tuijotti vain eteensä.

 Tomi ei osannut sanoa mitään. Niin järkyttynyt hän oli.

Huomattuaan Tomin reaktion Siirin loputkin hermot katkesivat ja tämä lösähti maahan ja sai uuden itkukohtauksen.

 Toivuttaan alkujärkytyksestä Tomikin istahti maahan ja veti Siirin syliinsä.

 - No niin. Ei mitään hätää kulta. Kaikki on ihan hyvin, Tomi koitti puhella rauhoittavasti, koska tiesi, että Siirillä oli paniikkikohtaus meneillään.

- Ethän sä jätä mua, Siiri nikotteli.

- En tietenkään. Meille tulee siis vauva? Tomi yritti sanoa innostuneesti ja Siiri nyökäytti vain päätään.

***

 Parin kuukauden päästä Siirin ollessa töissä Tomi oli pyytänyt Ronin mukaansa katsomaan erästä taloa.

 Talo oli vastikään rempattu ja Tomi tiesi, että se tekisi lisähintaa.

 Talossa oli kaksi makuuhuonetta ja ne oli paneloitu samalla sävyllä.

 Tomi ja Roni kiertelivät tyhjässä talossa.

- Mä en voi uskoa, että sä olet katsomassa taloa, Roni pohti ääneen.

 - Tiiätkö, että en mäkään. Tosi hienoa mennä ostamaan talo isän rahoilla ja maksaa sille sit loppuikä tätä takas, Tomi sanoi sarkastisesti.

- Eikö se oo kuitenkin parempi kun antaa Siirin isän maksaa? Roni kysäisi.

- No todellakin! Tuomakselta mä en haluu penniäkään. Se ei muutenkaan usko meihin ja se sano varmaan mun äidille, että mitä mä sanoin kun kuuli Siirin raskaudesta.

 - Siitä puheenollen. Mitä mieltä sä oot tästä koko perhe jutusta?

 - No jos ihan tosissaa kysyt, niin mä oon ihan kauhuissani. Mä en usko, että tästä tulee mitään. Mä oon vielä lukiossa ja Siiri opiskelee oppisopimuksella mun isän hotellissa! Kotona mun täytyy koko ajan vakuutella Siiriä siitä, että mä en oo lähtemässä mihinkään. Mä en saa näyttää pienintäkään heikkoudenmerkkiä tai se rupee epäilemään ja sekoaa täysin, Tomi selitti.

- Voi jukra, Roni henkäisi.

- Sanoppa muuta. Mutta näillä mennään. Mä otan tän, Tomi ilmoitti ystävälleen ja suuntasi ulos toisesta makuuhuoneesta.

 - Mä haluisin jättää tarjouksen tästä, Tomi ilmoitti kiinteistövälittäjälle.

Kiinteistövälittäjä näytti yllättyneeltä. Miten tuollainen koulupoika oli mitään omakotitaloa ostelemassa.

- Täytetään sitten paperit, nainen vastasi.

 Taloesittelyn jälkeen Roni lupasi tarjota Tomille yhden drinkin ennen kuin hänen perheen isän velvollisuudet alkaisivat.

 - Kaksi pinkpanteria, Roni tilasi.

Olga otti tilauksen ilmeettömänä vastaan, mutta tunnisti heti nämä nuorukaiset. Mihinhän se nuori rouva on jäänyt? Olga pohti.

 Olga ojensi juomat pojille ja syventyi sivukorvalla kuuntelemaan näiden jutustelua.

- Mitä sun isä sano sulle kun kerroit raskaudesta? Roni uteli.

- Se oli ihan sika hiilenä. Jos mä oisin kertonu sen kasvotusten se ois varmasti antanu mulle selkäsaunan, Tomi sanoi ja naurahti kuivasti.

- Mut silti se myöns sulle ne talorahat?

- Se oli sen idea. Sen järkytys laantu aika nopeesti ja sit se rupes heti kyselemään, että mitäs nyt? Ootko tehnyt suunnitelmia, Tomi sanoi ja matki isänsä ääntä.

 - Sun isäs on kyl tosi ymmärtäväin.

- Joo, tosi. Hetken päästä mun puhelin soi ja mä sain kuulla Siirin isältä ihan hirveen luennon. Eli mun isä oli soittanu Tuomakselle heti meiän puhelun loputtua.

 Olga hymähti kuunnellessaan poikien juttuja. Olihan hän sen jo arvannut, että tyttö tulisi heti raskaaksi.  Hän tunsi sympatiaa tuota tulevaa nuorta äitiä kohtaan. Se ei tulisi olemaan helppoa. Kun se lapsen kasvattaminen ei aikuisellekkaan ollut helppoa niin vielä vaikeampaa se olisi noille keskenkasvuisille lapsille.

 - Mä en tiiä mitä mä teen. Isä sano, et Siiri ei saa jättää työtä hotellilla kesken, joten sit kun Siirin äitiysloma on loppu niin olettaako se, että mä jään kotiin lapsen kanssa? Tomi kysyi ystävältään epäuskoisena.

- Siltä se pahasti vaikuttaa, Roni sanoi tuntien myötätuntoa parasta ystäväänsä kohtaa.

 Kotioven avattuaan Siiri ponkaisi heti pystyyn sohvalta.

 Kello oli kymmenen illalla.

 - Missä sä oot ollu? Siiri aloitti tivaamisen heti.

 - Älä aloita heti. Mä kävin tekemässä tarjouspyynnön yhestä talosta.

 - Aiotko sä ostaa talon? Siiri kysyi hämmentyneenä.

- Joo. Eihän me voida tässä yksiössäkään kolmistaan elää.

- Mistä sä saat rahaa johonkin taloon? Siiri kysyi epäileväisenä.

 - Sä kyselet liikaa, luottaisit muhun. Mut jos nyt haluut tietää niin isältä.

- Sun isältä?

- No en ainakaan sun, Tomi lipsautti vahingossa.

- Mitä toi tarkoitti? Siiri kysyi kulmat kurtussa.

 - Ei mitään, Tomi huokaisi ja painoi suukon Siirin otsalle ennen kuin iso riita olisi pystyssä.

- Älä huolehdi niin paljoa. Anna mun hoitaa nää asiat kuntoon, Tomi kuiskasi Siirin päätä vasten.

***

 Tomin tarjous talosta meni kuin menikin läpi ja pian oli muutto tiedossa. Ja samaan vauhtiin Siirin raskaus sen kuin eteni.

 Tomi ymmärsi nopeasti, että koulun jälkeen ei käyty enää kavereiden kanssa missään. Ja hän kun oli joskus ajatellut, että Siiri oli ailahtelevainen. No raskaana ollessaan tämä ainakin oli. Hän oli nopeasti oppinut, että sai pidettyä Siirin tyytyväisenä kun tuli ajoissa kotiin ja kyhnötti kaikki viikonloputkin tämän kanssa kotosalla.

 Raskauden edetessä loppuvaiheeseen Siiristä tuntui, ettei hän pystynyt tekemään mitään omin avuin.

 Paitsi nukkumaan.

 Pariin otteeseen hän yritti harjoitella ruuan valmistamista siinä toivossa, että osaisi tehdä vauvalle soseet itse. Mutta yleensä se loppui itkupotku raivareihin ja Siiri ilmoitti, että Tomi saisi valmistaa ateriat heidän perheessään.

Iltaisin aina ensimmäiseksi kun Tomi tuli koulusta kotiin hän painoi päänsä Siirin vatsalle ja kuunteli ääniä mitä sieltä kuului. Välillä hän sai jopa potkaisun korvaansa.

 - Minua pelottaa, Siiri tunnusti eräänä iltana.

- Mikä niin? Tomi kysyi ihmeissään.

- No synnytys, Siiri tunnusti.

- Älä pelkää. Minä olen siellä mukana. Kaikki menee hyvin, Tomi koitti vakuuttaa, mutta ajatteli samalla, että sietikin pelätä. Hän itse pelkäsi koko tätä tulevaisuutta.

 Seuraavana aamuna Tomin lähdettyä kouluun heidän ovikellonsa soi ja Siiri sai tuttuja vieraita.

 - Päivää taloon. Mitenkäs täällä jaksellaan? Mika kysyi Siiriltä.

- Ihan hyvin, Siiri sanoi ja häntä nolotti katsoa perheenjäseniään silmiin.

 - Mennäänpäs juttelemaan kahdestaan, Bella ilmoitti tyttärelleen ja tämä näytti äidilleen tien hänen ja Tomin makuuhuoneeseen.

 Bella katseli kiinnostuneena ympärilleen. Hän ei ollut nähnyt tytärtään hyvin pitkään aikaan ja nyt tämä oli viimeisillään raskaana.

 - Ihan nätti asuntohan tämä on, Bella aloitti.

 - Joopa joo. Oletko sinä kauhean vihainen? Siiri meni asiaan heti.

 - Kyllä minä olen. Mutta vielä enemmän kuin vihainen minä olen huolissani. Minä en ymmärrä alkuunkaan tätä koko hommaa. Minä luulin, että sinä inhoat Tomia. Ja nyt sinä olet naimisissa hänen kanssaan ja raskaana. Mitä tämä tarkoittaa?

 - Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten edes itse pysy kärryillä. Anna anteeksi äiti. Minulla on ollut ihan kamala ikävä sinua, Siiri nyyhkäisi.

 - Älä itke kulta. Vai tulee minusta mummo, Bella naurahti ja tunnusteli tyttärensä vatsaa.

 - Äiti, minua pelottaa. Tomi ei ymmärrä, mutta synnytys kammoksuttaa minua.

- Se kammoksuttaa kaikkia ensikertalaisia. Voin vain sanoa, että hyvin se menee.

- Mutta jos ei mene.

- Yleensä jos on nuori perusterve ihminen niin kuin sinä se menee hyvin.

- Mutta eiköhän lähdetä ostamaan vauvanhuoneeseen vähän kalusteita? Bella kysyi ja sai tyttärensä ajatukset heti muualle.

- Oikeastikko?

- Kyllä, Bella hymyili äidillisesti kun tiesi miltä tuntui olla ostamassa esikoiselleen huonekaluja ja puklurättejä.

~

Nyt täytyy sanoa, että tätä osaa oli erityisen mukava tehdä. Ja tässä meni kirjaimellisesti koko päivä ja ehkä yökin. :D

Kuvia jäi vielä varastoonkin paljon, mutta nyt alkoi liikaa nukuttamaan, joten napsautin osan poikki tähän!  

Kommenttii taas tulemaan.

Mitä mieltä olette nuorison vanhemmista ja onko hyvä, että niitä näkyy edelleen tarinassa? 

Miten luulette pariskunnan elämän muotoutuvan?

:)