11. Kaunis, pieni ihminen.

Osan lukumusiikki.

***

 Pari tuntia myöhemmin kauppareissun jälkeen Bella rupesi tekemään ruokaa heille ja Siiri katseli väsähtäneenä äitinsä touhuja.

 - Miksei me voitu käydä ulkona syömässä? Siiri kysyi ja kuulosti jo hieman kiukuttelevalta ja  väsyneeltä pikkulapselta.

 - Siksi, että sinun sekä Tomin pitää oppia säästäväisemmiksi. Sitten kun teillä on lapsi ei käy päinsä, että riennätte joka ilta ravintolaan syömään. Sitä paitsi, sinun olisi aika ruveta opettelemaan ruuanlaittoa.

 Nopeasti Bella sai aterian valmiiksi ja kaikki olivat tyytyväisiä, ettei Siiri ruvennut harjoittamaan sinä päivänä kokkaustaitojaan.

 Juuri sopivasti ruoka- aikaan Tomikin saapui koulusta kotiin. 

- Oletko tehnyt itse ruokaa? Tomi kysyi kun haisti hyvän ruuan tuoksun, eikä ollut vielä havainnut vieraita.

 - No en. Äiti teki, Siiri vastasi ja sitten Tomin ilme venähti irvistykseksi kun hän huomasi heidän vieraansa.

 Jesper ei voinut uskoa silmiään kun Tomi todella astui ovesta sisään. Hän ei todellakaan voinut uskoa, että sisko oli mennyt Tomin kanssa naimisiin ja saisi vielä lapsen tämän kanssa. Tosin hän oli jo aika päiviä sitten tullut siihen tulokseen, että tämä perhe ei ollut ihan normaali.

 Jesper pohti, että minkälaista Tomin ja Siirin arki mahtoi olla? Tuskin hirveän seesteistä ainakaan. He riitelivät varmasti jatkuvasti. Hän ei ollut oikeastaan ikinä ollut paikalla, etteikö Tomi ja Siiri olisivat riidelleet keskenään.

- Tulitte sitten vierailulle, Tomi hymähti.

- Totta hitossa tultiin, Mika tokaisi pojalleen.

 Tomi istahti syömään Siirin viereen sohvalle.

 - Me käytiin tänään ostamassa pinnasänky ja mattoja vauvan huoneeseen, Siiri kertoi varovasti Tomille, koska tiesi, että tämä ei olisi halunnut ottaa enää mitään vastaan heidän vanhemmiltaan.

- Kiva juttu, Tomi murahti niin, etteivät muut kuulleet.

 Mika ja Bella katsahtivat toisiinsa kun kuulivat miten nuoret kommunikoivat keskenään.

 Aterian jälkeen Bella hätisti Siirin lepäämään ja sen Siiri teki kyllä mielellään, koska tiesi, että keittiössä käytäisiin pian kiivasta keskustelua.

 Siiri laskeutui vaivalloisesti sängylle ja rupesi kuumeisesti miettimään tulevaa.

Miten ihmeessä he pärjäisivät Tomin kanssa? Olisiko heistä tosiaan vanhemmiksi? Pystyisivätkö he olemaan riitelemättä lapsen kuullen vai tulisiko heistä samanlaisia kun Siirin vanhemmista? Pysyisikö Tomi todella hänen vierellään lapsen synnyttyä? Hänen kuulemansa mukaan heidän ikäisensä pojat yleensä häippäsivät, kun se todellinen arki alkaisi. Ja ennen kaikkea, kestäisikö hän itse sen arjen?

 Hikipäästä valuen Siiri kampesi ylös vuoteelta. Hän tunsi kuinka supistukset tihenivät.

 Ei kait nyt? Ei kait oikeasti nyt? Siiri mietti ja hänen olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun.

 Tuskaisena Siiri taapersi makuuhuoneesta ulos.

- Äiti, Siiri parahti.

 - Mitä nyt kulta?

- Musta tuntuu, auh, Siiri voihkaisi.

 - Kuinka tiheät supistukset ovat? Bella kysyi kuin lääkäri.

- En tiiä. Tuntuu kun niissä ei olis väliä ollenkaan.

 - Käyppäs Tomi hakemassa sairaalalaukku, Mika sanoi pojalleen.

- Miksi? Tomi kysyi kurtistaen kulmiaan.

- Voipi olla, että pääset seuraamaan synnytystä jo tänään, Mika naurahti kun näki molmepien poikien kauhistuneet ilmeet.

 - Nyt ei auta sitten kuin odotella, Bella sanoi hermostuneille nuorukaisille.

 - Luuletko, että se syntyy tänään? Siiri kysyi äidiltään.

 - Saattaa hyvinkin syntyä, Bella hymähti ja mietti, että sai olla paikalla kun hänen lapsensa saisi ensimmäisen lapsensa. Sitten hän ajatteli myös, että Tuomaspa ei saanut olla.

 Sitten sisään astui Siirin synnytyslääkäri ja Bellalta, sekä synnytyslääkäriltä meinasi tipahtaa leuat alas.

 - Waverly, tämäpä yllätys, Bella hengähti uskomatta silmiään. Tämä nainenko auttaisi hänen ensimmäisen lapsenlapsensa maailmaan?

- Bella, siitä onkin pitkä aika, nainen vastasi ironiaa äänessään.

 - En voi uskoa, että olen paikalla kun siskoni synnyttää, Jesper tuhahti.

 - Oikeastaan en voi edes uskoa, että Siiri saisi lapsen, Jesper selitti Mikalle.

- Minäkään en voi uskoa, että minusta tulee isoisä, Mika naurahti ja sai Jesperinkin nauramaan.

Bella katseli vieressä kun Waverly meni juttelemaan Siirin ja Tomin kanssa.
Waverly oli opiskellut hänen sekä Tuomaksen kanssa samaan aikaan yliopistossa. Ja Bella oli todella inhonnut tuota naista. Bella oli inhonnut sitä kun Waverly liimautui aina Tuomaksen seuraan ja tuntui tekevän sen ihan vain ärstyttääkseen häntä.

Kello kävi ja Jesper ja Mika istuivat hiljaa odotushuoneessa.

 Samaan aikaan viereisessä huoneessa Siirin synnytys oli vihdoin käynnistynyt.

 Waverly ei voinut uskoa, että hän auttoi Tuomaksen lapsenlasta maailmaan. Tuntui kun menneisyys nauraisi päin hänen näköansä. Häntä ei helpottanut tieto edes siitä, että tuo "täydellinen pariskunta" ei ollut enää pariskunta. Siiri oli yhtä kaunis kuin äitinsä aikoinaan, eikä Bellankaan kasvoilta ikääntyminen näkynyt laisinkaan. Toisin kuin hänen.

 Tomi katsoi järkyttyneenä kun Siiri itki ja yritti ponnistaa samaan aikaan. Aina kun Tomi yritti tarttua vaimoaan kädestä tämä läppäsi sen tiehensä. Bella yritti selittää Tomille, ettei tämä johtunut tästä vaan hormoneista. Silti Tomin oli vaikea uskoa sitä kun Siiri sinkosi suustaan aina jotain loukkaavaa samalla kun yritti synnyttää heidän ensimmäistä lastaan.

 Aamuyöstä Bella viimein käveli odotushuoneeseen Mikan ja Jesperin luokse.

- Joko se syntyi? Mika kysyi väsähtäneenä.
- Jo. Meistä tuli pienen tytön isovanhempia, Bella naurahti ja kapsahti miehensä syliin.

 Mika painoi onnessaan suudelman vaimonsa huulille.

 - Vai tytön, Mika lausui ja säteili onnea.

 Seuraavana päivänä koko perhe tuli vielä katsomaan uutta tulokasta ennen kotiin lähtöään.

 Siiri makasi väsyneenä, mutta onnellisena sairaalan sängyllä ja katseli kun kaikki tapittivat hänen pikkuistaan.

 Mika piti pientä tyttöä varovaisesti sylissä ja jutteli poikansa kanssa.

 - No pärjäättekö te nyt kun me lähdemme?
- Tietenkin pärjätään. Ei me olla mitään uusavuttomia isä.
- Muistathan soittaa jos tarvitsette apua. Kyllä me autamme, Mika jatkoi.
- Isä kyllä me pärjätään.

 Sitten Tomi otti pienen tyttärensä isänsä sylistä.
Molemmat isovanhemmat katselivat mietteissään nuoria. Pärjäisivätkö he todella? Tomilla oli lukiota vielä vähän käymättä ja Siiri epäilemättä väsyisi kahdestaan pienen lapsen kanssa.

 - Lähdetäänkö kotia kohti? Mika kysyi vaimoltaan.
- Lähdetään vain.

 - No me lähdetään nytten, mutta tulemme taas katsomaan teitä. Tekin voitte tulla kotona käymään jos haluatte, Bella sanoi.
- Mä haluisin tulla joku päivä käymään kotona, Siiri sanoi väsyneenä.

 - Sitten te tulette. Eikö niin? Bella sanoi ja katsahti Tomiin.
- Tietenkin, Tomi huokaisi vastauksen.

 Vanhempien lähdettyä he jäivät kolmisin.

 - Koska me pääsemme kotiin? Siiri kysyi Tomilta samalla syleillen pienokaistaan.
- Huomenna. Roni lupautui kuskiksi. Tulemme koulun jälkeen hakemaan teidät, Tomi vastasi.

- Okei, Siiri vastasi. Tosiasiassa pelkkä kotiin palaaminen kauhistutti häntä. Täällä heillä oli paljon osaavaa henkilökuntaa, joka auttoi heitä koko ajan. Kotona he olisivat omillaan.

~

Kysymys: Lempi hahmonne? :)
Miten luulette Tomin ja Siirin pärjäävän lapsen kasvatuksessa?