42. Sivullinen.

Osan lukumusiikki.

***

 Shanna selasi hermostuneesti ravintolan ruokalistaa Alexin istuessa hänen vieressään. Hän ei ollut juurikaan viettänyt kahdenkeskistä aikaa poikansa kanssa ja se sai hänet tuntemaan olonsa hermostuneeksi. Oli lauantai ja Nick oli ilmoittanut lähtevänsä töihin ja jättänyt Shannan oman onnensa nojaan poikansa kanssa.

 Shanna nosti varovasti katseensa listasta ja katsahti poikaansa.

- Mitä sinä haluaisit?

 - Ihan sama, poika vastasi laiskasti,

- Valitse nyt jotakin. Voit ottaa ihan mitä haluat, Shanna yritti.

- Mä saan aina mitä haluan, poika mutisi ja Shanna kurtisti kulmiaan.

- Vai niin.

 Lopuksi Alex sai kuitenkin tilauksensa tehtyä ja tilasi munakasta ja pekonia. Se oli Shannan mielestä varsin outo tilaus kymmenvuotiaalta pojalta.

 - Millaista koulussa on? Shanna yritti aloittaa jonkinlaista keskustelua.

 - Ihan tavallista, poika vastasi mitäänsanomattomasti.

 - Onko sinulla paljon kavereita? Shanna yritti jatkaa.

 - Onhan niitä, Alex vastasi olkaansa kohauttaen.

- Haluaisitko tehdä tänään jotain?

- Ihan sama, poika taas vastasi ja Shanna yritti peittää turhautuneisuutensa.

***

Illalla

 Alex oli rynnännyt ikkunaan heti kun oli huomannut lumihiutaleiden leijailevan pihaan.
- Joku punainen auto ajoi meidän pihaan!
- Ehkä isä on ostanut uuden auton? Shanna tuumasi.
- No ei se tollasta ostaisi. Toi on tyttöjen auto, Alex vastasi.

 - Siellä on täti! Alex hihkaisi ja kiirtuhti avaamaan ovea.

 - Hilary-täti! Alex intoili ja Hilary pörrötti pojan hiuksia.
- No moikka.

 Shanna ponkaisi silmät selällään sohvalta ylös.
- Sisko!

Naiset ryntäsivät kyynelsilmin toistensa syliin.
- Sinä olet kasvanut! Shanna töksäytti irrottautuessaan siskostaan.
- Sellasta tapahtuu, Hilary naurahti.

 - Jäätkö yöksi? Alex kysyi innoissaan tädiltään.

 - En tänään. Mutta muutan pian lähelle, sitten näemme useammin.
- Muutatko sinä tänne? Shanna kysyi ihmeissään.
- Joo. Kihlattuni asuu täällä, Hilary sanoi ja hymyili säteilevästi.
- Kihlattusi? Shanna kysyi järkyttyneenä.

Naiset siirtyivät sohvalle juttelemaan siitä, mitä kaikkea oli tapahtunut Shannan ollessa koomassa.
- Olen jäänyt niin paljosta paitsi, Shanna kuiskasi.

 - Kuule, oletko vielä soittanut äidille ja isälle? Hilary kysyi ja Shanna pudisti päätään.
- He odottavat, että ottaisit yhteyttä. He eivät halua tunkeilla nyt kun perheesi sai sinut takaisin, mutta he odottavat joka päivä, että soittaisit.

 - Minua pelottaa soittaa heille. Minä en ole enää se sama henkilö jona he minua pitävät.  Oikeastaan minun tekisi mieli pakata tavarat ja palata äidin ja isän luokse asumaan, Shanna kuiskasi kun oli varma, että Alex oli mennyt omaan huoneeseensa.

 -Haluaisitko sinä palata kotiin? Hilary kysyi ihmeissään.
- Haluaisin, Shanna vastasi vaisusti.

- Minusta tuntuu kun eläisin tällä hetkellä jonkun toisen elämää. Minun muistikuvissani minä en ole koskaan kotoa kunnolla lähtenytkään. Viimeisin muistikuvani ennen onnettomuutta on se kun muutin yliopistolta takaisin kotiin.

***

 Parin tunnin päästä Nickkin saapui kotiin ja toivoi, että Shanna ja Alex olivat pärjänneet keskenään ilman keskinäistä draamaa. Hän oli tarkoituksella jättänyt äidin ja pojan kahdestaan, että nämä saisivat jonkinlaisen siteen luotua toisiinsa.

 - Ai moi, Nick sanoi kun huomasi Hilaryn olevan heillä.
- Hei, Hilary vastasi ja hymyili Nickille.

 - Minä menen katsomaan Alexia, Nick mutisi ja jätti sisarukset kahden.

 - Miten päivä meni? Nick kysyi kun saapui yläkertaan.

 - Siinähän se, Alex totesi.

- Voisitko enempää pidempi sanainen olla, Nick tuhahti.

 - No ihan hyvin meni. Käytiin syömässä, ei mitään ihmeellistä.

 - No oliko kivaa?

- Ihan ok. Älä kysele!

 - Mä meen nyt nukkumaan, Alex ilmoitti ja sammutti tietokoneen.

 - Mitäs nyt? Tänäänhän on lauantai, Nick ihmetteli.
- Joo, entä sitten?

 - No ei mitään. Tehdäänkö huomenna jotain yhdessä?
- Vaikka.
- Mitäs haluaisit tehdä?
- Voidaanko mennä katsomaan jalkapalloa? Ihan kahdestaan? Alex kysyi.
- No jos haluat, Nick vastasi.

 - Haluan. Hyvää yötä.

- Hyvää yötä pikkuinen.
- Isä!
- No hyvää yötä sitten vaan.

 Alakertaan saapuessaan Nick huomasi Hilaryn jo tekevän lähtöä.

 - Nähdään pian! Hilary sanoi ennen kuin poistui.

 Shanna jäi tyhjänä tuijottamaan sulkeutunutta ovea.

 - Onko kaikki hyvin? Nick kysyi varovasti.

- Hän menee naimisiin, Shanna nyyhkäisi.
- Niin, Nick vastasi myöntävästi.

***

 - Minä haluan taas laulaa, Shanna sanoi hiljaa kun he olivat menossa nukkumaan.

 - Minä haluan taas laulaa, Shanna sanoi uudelleen kun ei saannut mieheltä vastausta.

 - Miksi? Nick kysyi tuskastuneena.

 - Minähän kerroin sinulle, että elän vielä siinä samassa hetkessä kun me silloin erosimme. Minulla on edelleen se sama halu päästä laulamaan, Shanna keroi.
- Sinä et pitänyt siitä elämästä. Sinä jätit sen kaiken taaksesi vapaaehtoisesti.

- Mutta minä en muista siitä mitään, Shanna parahti ja tarrasi Nickiä käsistä kiinni.

 - Auta minua. Minä lupaan antaa meille taas mahdollisuuden jos sinä autat minua, Shanna aneli.

 - Shanna. Onko sinun pakko?
- On. Anna minun kokea se. Autathan minua?

Nick huokaisi surullisesti ja Shanna painoi epävarmasti hellän suudelman pitkästä aikaa miehen huulille.

~