17. Olen onnellinen.

Osan lukumusiikki.

***

 - Mitä sä oikeen kattelet? Nyt ei tultu ostelee vauvanvaatteita.

- Nää on niin ihanii. En oo pitkään aikaan päässy vaatekaupoille, Siiri huokaisi.

 - Sen huomaa, mut nyt me ei kyllä ostella vauvanvaatteita. Me etitää jotain sulle! Ninni ilmoitti ja veti Siirin lähemmäs bilemekkoja.

 - Kuule mä en usko, et mä käytän tollasia, Siiri aloitti.

- Tänään käytät! Me mennään illalla juhlimaan. Mä sain tosi hienon työtarjouksen täältä Bridgeportista!

- Ai! Sehän on hienoa! Siiri huudahti.

- Joo. Nyt meet sovittamaan tätä! Ninni komensi ja työnsi punaisen lyhyen mekon Siirin syliin.

 - Kuule, tää ei oo oikein mun tyylinen.

 - Höpö, höpö. Toi on just sun tyylinen. Se me otetaan.

 Mukisematta vastaan Siiri käveli Ninni perässä kassalle.

- 250 simeleonia. Tarvitsetteko mitään muuta? myyjä kysyi.

Siiri nielaisi hinnalle ja kaivoi visan taskustaan. - Ei kiitos.

 Shoppailureissun jälkeen he palasivat Siirin kotiin vaihtamaan vaatteita.

- Haluutko sä tosiaan lähtä ulos? Mehän voitais vuokrata joku leffa ja jäädä tänne meille, Siiri yritti ehdottaa.

 - Koska susta on tullu noin tylsä. Mä haluun, että me mennään juhlimaan. Mä sain tosi hienon työtarjouksen BP: n mallitalolta. Sitä ei juhlita millään elokuvalla.

- Okei. Tietenkin me mennään, Siiri huokaisi.

 Tomi astui Siirin kanssa samaan aikaan ulos lastenhuoneesta ja joutui nielaisemaan parikin kertaa kun näki vaimonsa. Siiri oli tyrmäävän kaunis.

 - Saitko sä lapset nukkumaan? Siiri kysyi apena, koska olisi itse halunnut laittaa lapset nukkumaan.

 - Sain. Älä mamma huolehdi, Tomi sanoi ja virnisti kun näki Ninnin kauhistuneen ilmeen sanalle mamma.

 - Soitin isälle, ne tulee yöksi meille niin liityn jossain vaiheessa teiän seuraan, Tomi ilmoitti.

- Okei, no hyvä.

Tähdet tuikkivat taivaalla kun taksi kiidätti heitä Bridgeportin yöelämään.

 Yökerhoon päästyään Ninni meni heti tilaamaan heille drinkit ja pyyhälsi samantien etsimään heille istumapaikkoja.

 - Hei, onko tässä vapaata? Ninni kysyi sohvalla istuvalta Ronilta.

- Joo, tietty. Täällä onkin tänään vähän hiljaisempi ilta, Roni vastasi.

- Niin näyttää olevan. Mä en oo ennen ollut täällä, Ninni selitti Ronille.

 - Ai, säkin oot täällä? Siiri sanoi kun löysi viimein ystävänsä.

- Joo, mutta mihis sä oot lapses ja miehes jättäny? Roni kysyi ihmeissään. Mies oli tottunut siihen, että Siiri oli aina kotona lasten kanssa ja Tomi oli nykyään aina vain töissä eikä ehtinyt tavata ystäviään enää lainkaan.

- Tomi tulee myöhemmin perästä, Siiri vastasi kuivasti.

 - Tunnetteko te? Ninni kysyi yllättyneenä, koska ei uskonut ystävänsä tuntevan näin vetäviä miehiä.

 - Joo. Me ollaan Tomin kanssa hyvii ystävii. Mistäs te tunnette? Roni selitti Ninnille ja Siiri kuunteli tylsistyneenä ystävänsä flirttailua.

 - Me ollaan tunnettu alakoulusta asti Siirin kanssa, Ninni selitti ja sitten aiheet siirtyivät muualle ja Siiri näki tilaisuutensa tulleen ja jätti Ronin ja Ninnin kaksistaan.

 Siiri käveli suoraan baaritiskille ja sadatteli mielessään ystäväänsä, joka oli raahannut hänet tänne ja unohti näemme samantien.

 Siiri tilasi juoman ja samaan aikaan yökerhon ovista asteli Tomi sisään.

- Vihdoinkin! Siiri henkäisi. - Mä luulin, ettet sä tuliskaan.

- Mähän sanoin, et mä tuun. Etkö sä kulta osaa enää tuntiakaan olla erossa musta? Tomi vitsaili.

- Heko, heko, Siiri tokaisi ja otti juoman vastaan.

 - Onko toi Roni kuka Ninnin kanssa tanssii? Tomi kysyi hämmentyneenä.

 Siiri loi katseensa tanssilattialle ja huokaisi raskaasti.

- On.

 Siellä "pariskunta" tanssi toistensa luomoissa.

 - Mä en osannut ajatellakkaan, että Ninni olisi Ronin mieleen, Tomi kommentoi.

- Enkä mä, että Roni olisi Ninnin mieleen. Ninni on ihan liian elävä. Roni on niin tasainen, Siiri selitti.

- Niin. Järkevä, Tomi mutisi.

 - Kuule musta ei oo tähän. Voidaanko lähtä kotiin?  Mä tiedän, että äiti on siellä ja sun isä, mutta mä haluisin mennä kotiin.

- Niin mä vähän aattelinkin. Käy sanomassa Ninnille niin mennään.

 - Ninni! Tuutko hetkeks tänne? Siiri huusi musiikin yli.

 - Mitä nyt? Ninni ihmetteli.

 - Älä nyt ymmärrä väärin, mut me ajateltiin lähteä kotiin.

- Miksi? Vastahan me tultiin? Ninni ihmetteli kulmat kurtussa.

 - Tää ei oo oikein mun paikka. Mut sä voit kyllä jäädä tänne, Siiri selitti.

- Okei. No jos sua ei haittaa niin mä jään, Ninni vastasi.

- Ei haittaa. Tuutko sä käymään ennen ku lähet takas.

- Joo, mä tuun huomenna käymään, ennen ku lähen kotiin.

 Siiri halasi vielä ystäväänsä ja suuntasi sitten pois yökerhosta miehensä kanssa.

 - Koitetaanko saada taksi? Tomi kysyi heidän kävellessään kaupungin halki.
- Joo. Nää kengät on ihan hirveet, Siiri naurahti ja Tomi tarttui häntä kädestä.

- Mennään olkkariin nukkumaan. Ei viitti herättää Bellaa ja isää, Tomi sanoi kun he saapuivat kotiin.

- Eikö sulla ollu hauskaa Ninnin kanssa? Tomi kysyi kun pääsi pitkäkseen sohvalle.

- En mä oikee tiiä. Oli tosi kiva nähä sitä ja sillee, mut me ei olla enää samalla aaltopitudella.

- Ette tietenkään oo. Te elätte ihan eri elämänvaiheissa. Sä oot nyt perheenäiti ja Ninni elää vieläkin vain päivä kerrallaan.

***
Monen tunnin kuluttua

Mikan ja Bellan lähdettyä Siiri rupesi tekemään kotitöitä mietteissään. Toivottavasti Ninni ei ollut loukkaantunut hänelle. Siiriä ei enää vain kiinnostanut yöelämä.

- Huomenta, kuului ovensuusta.

 - Huomenta. Löysitkö sä yöpaikan jostain? Siiri kysyi huolestuneena.
- Joo. Mä menin sille Ronille yöksi, Ninni vastasi.
- Voisinko saada jotain juotavaa? Suuta kuivaa, hän jatkoi.

 Siiri ojensi Ninnille tuoremehua ja sitten he istuivat keittiönpöydän ääreen.
- Tota, ethän sä loukkaantunut ihan hirveesti kun mä sillä tavalla läksin eilen? Siiri kysyi.

 - En tietenkään. Ihmettelin vain. Sitä paitsi mulla oli ihan hauskaa.

 - Mä vaan mietin mihin katosi se energiapakkaus, jonka mä ennen tunsin?

 - Mä kait kasvoin ulos siitä. Mähän olin ennen kuin kapinallinen teini. Mulla on nyt kolme lasta, mä en voi mennä ja tulla miten huvittaa.

 - Anteeksi. Mä en yhtää ajatellu ku paukkasin vaan tänne. Mulla oli vaan ikävä sua ja kaikkee sitä mitä me ennen tehtiin.

- Ei sun tarvi pyytää anteeksi. Mä oon unohtanut pitää yhteyttä tän kaiken hösellyksen keskellä. Musta oli oikeesti kiva kun sä tulit kylään, Siiri vakuutti.

 - Mun pitää nyt lähtä kun Roni oottaa mua ulkona autossa. Se lupas viedä mut Twinbrookkiin, Ninni kertoi ja punastui.

 - Oho. Teillä taisi synkata?
- Joo. Mut mä muutan ens kuussa tänne niin ehkä me sit voidaan tehä jotain?
- Tietysti. Sovitaan etukäteen niin mä järjestän aikaa, Siiri vastasi ja hymyili ystävälleen.

 - Mä oon ilonen, että teillä menee hyvin. Mä olin alussa vähän kauhistunu kun teillä oli niin räiskyvät välit Tomin kanssa, Ninni tunnusti.
- Jos ihan totta puhutaan, mä oon itekkin hämmästyny, että me saatiin tää toimimaan, Siiri tunnusti.

 - Soitellaan, Ninni sanoi vielä ja halasi ystäväänsä ja alkoi tekemään lähtöä.

 Ninnin mentyä Siiri jäi vähäksi aikaa tuijottelemaan ovelle.
Hyvänen aika sentään, hän oli vasta 24- vuotias ja käyttäytyi kun ikäloppu. Ei hän ollut koskaan suunnitellut tälläistä tulevaisuutta itselleen. Mitä sitten? Sen hän oli saanut ja hän rakasti miestään ja lapsiaan kovasti.

 Siiri käveli lastenhuoneeseen ja näki kuinka Tomi opetti Aaronia kävelemään. Se sai hymyn nousemaan hänen huulilleen.

- Hei kaunokainen, Siiri sanoi kun nosti nuorimmaisensa syliinsä.
Hilary heitti tutin lattialle ja kurottautui painamaan kostean suukon äitinsä poskelle.
Sillä hetkellä Siiri tiesi, että oli valinnut oikein. Ninni ei tulisi tajuamaan häntä, ennen kuin saisi omia lapsia.

~

Tälläinen osa tällä kertaa. Teksti saattaa paikoittain olla aika tönkköä, anteeksi siitä. :O
Mutta olinpas nopea taas!