***
Kuukauden kuluttua
Koulun piha oli hiljainen kun Alex ilmestyi pääovesta ulos. Kaikki muut olivat vielä tunneilla.
- Sain viestisi, onko kaikki hyvin? Alex kysyi huolestuneena Katelta.
- Kaikki on hyvin. Voisimmeko puhua jossain muualla? Kate kysyi ja nousi penkiltä.
- Mennäänkö vaikka tohon läheiseen puistoon? Alex ehdotti.
- Joo, mennään vaan.
- Miksi et tullut tunneille tänään? Alex ihmetteli.
- Kerron kohta.
- Onko kaikki oikeasti hyvin? Vaikutat vähän salaperäiseltä, Alex kysyi kun he istahtivat keinuihin.
- Kaikki on todella hyvin. Oikeastaan paremmin kuin koskaan. Halusin oikeastaan tulla kiittämään sinua kaikesta avustasi.
- Mitä on tapahtunut? Kuulostat aivan siltä kuin olisit hyvästelemässä minua, Alex naurahti hermostuneena.
- Niin. Minä muutan isäni vanhempien luokse Starlight Shoresiin. Joku oli tehnyt ilmoituksen sosiaalityöntekijöille kotioloistani. Olen todella innoissani, luulin, etten pääsisi ikinä eroon siitä kamalasta miehestä kotona.
- Siis muutatko sinä?
- Kyllä. En tiedä miten, mutta olen varma, että olen kiitoksen sinulle velkaa. Koskaa aiemmin kukaan ei ole välittänyt tarpeeksi puuttuakseen elämääni. Alex olen todella kiitollinen sinulle, että autoit minut pois siitä talosta, Kate vuodatti.
- Ole hyvä, Alex sanoi epävarmasti ja oli aivan ymmällään.
- Minun on nyt lähdettävä. Mummoni tulee tunnin sisällä hakemaan minut, Kate sanoi ja nousi keinusta.
- Odota! Alex huudahti ja hypähti ylös.
- Minä en halua, että sinä muutat. Onko sinun pakko?
- Alex, Kate sanoi hämmentyneenä ja jatkoi sitten.
- Tämä on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Tietenkin minun täytyy mennä. Sinä olet ollut ihana ystävä minulle viime aikoina, mutta sinun ei tarvitse enää huolehtia minusta. Voit alkaa taas elää omaa elämääsi.
- Niin. Minä olen onnellinen puolestasi, Alex huokaisi.
- Kiitos kaikesta, Kate sanoi ja puristi hellästi Alexia oikeasta kädestä. Alex laski katseensa masentuneena maahan kun Katen käsi irrottautui hänestä.
- No hei sitten Alex.
***
Alex tuijotti vihaisena vanhempiensa suuntaan ja tunsi inhoa nähdessään näiden rakastuneet katseet.
Heillä ei ollut mitään oikeutta näyttää noin onnellisilta sen jälkeen kun hän oli menettänyt Katen.
- Äiti! Alex ärähti vihaisena.
Shanna säpsähti kuullessaan poikansa äänen, koska luuli olevansa kahdestaan miehensä kanssa.
- Tulitkin jo kotiin. Päässittekö aikaisemmin tänään koulusta?
- Soititko sinä lastensuojeluun Katesta? Alex kysyi vihaisena.
- Odota, keskustellaan tästä sisällä, Shanna sanoi.
- Eli soitit! Minä vihaan sinua. Älä puhu minulle enää koskaan!
- Alex, Shanna huudahti, mutta sai vain oven pamauksen vastaukseksi.
***
Shanna koputti kevyesti oveen ja astui sisään.
- Häivy! Alex huusi sängyltä.
- Alex, sinun täytyy nyt kuunnella, Shanna sanoi terävällä äänellä.
Shanna istahti Alexin jalkopäähän ja alkoi selittää.
- Joka kerta kun se tyttö kävi täällä meillä kylässä hän oli yltäpäällä mustelmissa ja ruhjeilla. Kenenkään ei pidä joutua kotonaan pelkäämään. Se ei vain käy. Vaikka sinä yritit huolehtia hänestä niin ei se riitä. Se on aikuisten asia ja te olette vielä lapsia.
- Se ei auta häntä vaikka hän silloin tällöin kyläilisi meillä kun kotona on sellaista. Hän ansaitsee parempaa. Alex, hänen on parempi muuttaa pois niiden ihmisten luota.
- Tiedän, mutta onko hänen pakko muuttaa niin kauas! Alex murahti.
***
Muutaman vuoden kuluttua
- Löysinpäs sinut, Andy henkäisi väsyneenä ja istahti Alexin seuraan.
- Mm, Alex mutisi ja jatkoi ruokalistan tutkimista.
- Minulla on sinulle Katen osoite, Andy kuiskasi.
Alex jäykistyi.
- Miten?
Andy ojensi pöydän alta Alexille pienen paperin palan.
- Kävin isän työpaikalla. Hän oli kuulustelussa niin minut ohjattiin hänen työhuoneeseensa odottamaan. Tongin tiedon hänen tietokoneeltaan, Andy kuiskasi.
- Kiitos, Alex sanoi vakavana.
- Minä lähden heti matkaan! Alex ilmoitti ja pongahti ylös.
- Niin minä vähän ajattelinkin, Andy naurahti.
***
Seuraavana päivänä
Tämän sen on oltava, Alex ajatteli jännittyneenä.
- Ole kotona, ole kotona, hän hoki hiljaa.
Alex koputti kolme kertaa oveen kunnes se aukesi.
Kate tuijotti tyrmistyneenä eteensä.
- Alex!
- Hei, saanko tulla sisään?
- Ti- tietenkin, peremälle vaan.
- Mitä sinä teet täällä?
- Tulin tapaamaan sinua, Alex sanoi epävarmasti.
- Minua, mutta miten löysit tänne?
- Eräs ystävä auttoi.
- Oletko sinä etsinyt minua? Kate kysyi hämmentyneenä.
- Tämä saattaa kuulostaa vähän hulluta, mutta...
- Minä en ole pystynyt unohtamaan sinua.
- Tarkoitatko, että kaikki nämä vuodet sinä olet?
- Niin, minä pidin sinusta todella.
- En tiedä mitä minun pitäisi sanoa, Kate sanoi häkeltyneenä.
- Minä ajattelin, tuota, Alex änkytti.
Alex tarttui varovasti Katea käsistä ja katsoi tätä rohkeasti silmiin.
- Minä ajattelin, että olisitko lähtenyt kanssani tänään vaikka elokuviin? Alex ehdotti.
- Ai niin kuin treffeille? Kate kysyi epävarmana.
- Niin. Jos sinua ei haittaisi, voisimme tutustua toisiimme.
- Mielelläni, Kate vastasi ja hymyili Alexille.
~ LOPPU~
No niin. You and me, together on saatu nyt päätköseen.
Tämä on ollut pisin perheeni millä olen pelannut. Aloitinhan tämän perheen jo Family Whitellä. Ajattelin, että oli hyvä saattaa tämä projekti kunnialla loppuun ennen kuin alkaisi liikaa tökkiä.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille ja kommentoijille, ilman teitä tämä olisi loppunut jo aikoja sitten!
Laittakaahan kommenttia, että kuka on ollut lempi hahmonne koko tarinassa ja lempi pariskuntanne? Mikä on ilahduttanut tarinassa ja mikä ärsyttänyt?
Kiitos :)
Meneillään olevia tarinoitani voi lukea näistä linkeistä:
