20. Vaikka vieressä on tilaa, hän makaa omalla puolellaan.

Osan lukumusiikki.

***

Vuoden päästä

 Kaksosetkin olivat viimein aloittaneet koulun ja Siirin oli viimein aika siirtyä takaisin työelämään, jota hän ei ollut viedä edes kunnolla ehtinyt aloittamaan ennen lapsia. Hotellin työntekijöiden pukuhuoneessa Siiri katseli tyytymättömänä itseään peilistä. Hänen entinen työasunsa ei ollut enää mahtunut hänen päällensä. Hametta hän ei ollut saanut reisiä pidemmälle ylös. Se oli todella järkyttänyt häntä. Olisi ollut ymmärrettävää jos hän ei olisi saanut nappia kiinni, mutta, että ei saanut hametta edes vyötärölle asti!

Pitkän kotona olon jälkeen Siiri huomasi myös, että hotellin respassa oli myös yllättävän tylsää. Kotona hän oli siivonnut, laittanut ruokaa ja erottanut kinastelevia lapsia toisistaan. Täällä hän vain odotti jos joku sattui tulemaan kirjautumaan hotelliin sisään tai ulos. Useimmiten hän vain tuijotti kelloa, että koska pääsisi takaisin kotiin.

 Joka päivä saadessaan työvuoronsa hoidettua hän lähti etsimään miestään, jos tämä vaikka pääsisi lähtemään hänen kanssaan samaa matkaa kotiin. Se tosin oli turha toivo. Tomi jäi aina töihin iltaan asti.

 - Onko Tomi huoneessaan? Siiri kysyi Heiniltä niin kuin joka päivä.

- Kyllä on, Heini vastasi kohteliaasti ja jatkoi töitään. Siiri kyllä välillä tunsi Heinin katseen selässään. Nainen varmaan mietti, että mitä ihmettä Tomin kaltainen mies näki hänessä? Siiri tunsi usein pienen kateuden piston sisällään katsoessaan Heiniä. Heini oli kaunis ja laiha, eikä hänessä ollut grammaakaan ylimääräistä kiloa. Kaiken lisäksi nainen oli ystävällinen eikä ikinä puhunut pahaa kenestäkään. Kaikista pahinta kuitenkin oli, että Heini oli Tomin sihteeri ja sai viettää näin miehen kanssa paljon enemmän aikaa kuin Siiri itse. Koska Tomi oli aina töissä.

 Siiri koputti kerran miehensä työhuoneen oveen, mutta kun vastausta ei kuulunut tämä asteli ovesta sisään. Tomi ei nostanut katsettakaan tietokoneeltaan vaan jatkoi vain näpyttelyä. Tomi luultavasti teki taas jotain tylsää talouslaskelmaa.

- Etkö voisi jo lopettaa tältä päivältä? Lähtisit kanssani kotiin.

 - Mun on saatava tää tänään valmiiksi. Mee sä vain edeltä, Tomi sanoi ja nosti viimein katseensa näytöltä.

- Sun pitää aina saada joku valmiiksi. Koska sä annat tota aikaa sun perheellesi! Siiri tiuskaisi vihaisena.

 - Älä jooko taas alota! Mulla on muutenkin ihan hirvee stressi. Mä tuun kyllä ennen iltapalaa takaisin kotiin.

 - Just, Siiri puhahti ja marssi ulos.

 Tomi huokaisi raskaasi Siirin poistuttua. Hän halusi vain saada kaikki velat maksettua isälleen. Ja sitä velkaa oli paljon! Omakotitalo söi kamalan summan hänen tuloistaan.

Tuohtuneena Siiri marssi pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita ja käveli kotiin. Tietenkin, koska Tomilla oli auto käytössään.

***

Kello oli yli kymmennen illalla kun Tomi viimein saapui kotiin. Siiri oli juuri saanut laitettua lapset nukkumaan ja siivottua iltapalatarvikkeet.

- Anteeks, vähän veny. Lupaan, että tuun huomenna ajoissa, Tomi aloitti kun saapui kotiin.

Siiri ei viitsinyt edes vastata, koska tämä oli niin toistuva kuvio.

- Älä viitsi. Sano nyt jotain, Tomi murahti kun Siiri ei noteerannut tätä mitenkään.

- Sanoppa, mitä sä tekisit jos mä ottasin ja lähtisin niin kuin Ninni? Jättäsitkö sä Shannan hoitamaan kaksosia ja olisit edelleen koko ajan töissä.
- Mitä, älä edes puhu tollasta. Et sä niin tekisi, Tomi sanoi kauhistuneena.
- En niin. Mä en ikinä jättäisi mun lapsia. Ennemmin mä ottasin lapset mukaani ja jättäsin sut tänne, Siiri tokaisi ja jatkoi näpyttämistä.
- Älä viitsi. Tuu, mennään nukkumaan, Tomi sanoi ja alkoi vaihtamaan yövaatteita päälle.

Tomin kömpiessä sänkyyn Siiri kävi sammuttamassa valon ja kömpi myös sänkyyn. Tomi yritti kiertää kätensä vaimonsa ympärille, mutta Siiri läpsäisi Tomin kädet pois.

***

Seuraavana viikonloppuna

 - Äiti, äiti! Mummo ja pappa on ovella, Hilary huusi innoissaan.

 - Mitä ihmettä? Siiri ihmetteli ja nousi väsyneenä ylös sohvalta.

 Siirin päästyä eteiseen siellä lasten mummo ja pappa todella olivat.

  - Isä! Mitä te täällä teette? Siiri kysyi hämmentyneenä, koska isällä ja Tomin äidillä ei ollut tapana tehdä yllätysvierailuja.

 - Etkö tiedä? Tomi pyysi meidän lapsenvahdiksi viikonlopuksi, Tuomas vastasi.

Juuri sillä hetkellä Tomi astui ulos makuuhuoneesta.
- Mitä tämä tarkoittaa? Siiri kysyi hivenen närkästyneenä.

 - Mee pakkaamaan. Me lähetään minilomalle, Tomi ilmoitti.

 Siiri kurtisti kulmiaan, mutta asteli sitten makuuhuoneeseen penkomaan vaatteitaan.

 Tuomaskin kurtisti kulmiaan kun kuunteli nuorten sananvaihtoa. Huolestuttavasti se kuulosti samalta kun hänen ja Bellan viimeiset vuodet. Toivottavasti nuoret saisivat selivitettyä välinsä viikonloppuna, Tuomas mietti.

 Siiri sulloi juuri vimmoissaan vaatteita matkalaukkuun kun Tuomas avasi huoneen oven. Siiri veti vetoketjun kiinni laukusta ja katsahti isäänsä.

 - Siiri, mikä on vialla? Tuomas kysyi ja Siiri huokaisi.

 - Ei mikään. Kaikki on ihan hyvin isä. Tosi kiva kun pääsitte tulemaan.
- Ei kun kerro mikä on. Minä kyllä huomaan kun sinä olet masentunut, Tuomas jatkoi.

 - Meillä on ollut vain vähän erimielisyyksi viime aikoina. Ei mitään vakavaa.

 - Te saatte varmasti välinne selvitettyä. Älä anna periksi pikkuinen, Tuomas sanoi ja tarttui rohkaisevasti tytärtään olkapäistä.

 - Niin saamme. Oikeastaan tarvitsisin varmaan vain kunnon yöunet, Siiri mumisi.

- No se on onneksi helposti hoidettavissa. Älä murehdi liikaa, kaikki varmasti järjestyy oli se sitten mitä tahansa mikä teidän välejä kaihertaa.

 Toisaalla Tomi kävi varsin samantyyppistä keskustelua äitinsä kanssa.
- Siiri ei vaikuttanut järin onnelliselta mielestäni, Linda totesi pojalleen.
- No eihän se koskaan vaikuta. Ootko koskaan oikeasti nähny sitä onnellisena? Tomi sanoi kuivasti.

 - Miksi sinä noin sanot? Meneekö teillä huonosti.
- Ei. Mun mielestä meillä menee tosi hyvin. Siiri vaan valittaa koko ajan ihan kaikesta. Sen mielestä mä oon liikaa töissä vaikka mä koitan pitää huolen meiän perheestä.

- Sanoppa ihan suoraan. Kuinka paljon sinä vietät aikaa kotona lastesi ja Siirin kanssa.
- No nyt on ehkä ollut töissä vähän kiireistä, mutta kyllä mä viikonloppusin oon kotona, Tomi sanoi puolustelevasti.
- Ja kaikesta päätellen olet viikonloppusin niin väsynyt, ettet oikein jaksa tehdä mitään? Vai oletanko väärin?
- Mutta mä olen kotona! Tomi huudahti.
- Poikakulta, ajatteleppa nyt. Teillä on kolme lasta, jotka ovat siinä iässä, että he hakevat vanhempiensa huomiota ja hyväksyntää. Ja jos sinä olet koko ajan töissä, Siiri joutuu antamaan sitä huomiota sinunkin edestäsi.
 - Oot ehkä oikeassa, mutta tänä viikonloppuna mä aion korvata Siirille kaiken, Tomi sanoi.
- Toivottavasti, Linda huokaisi pojalleen ja ajatteli, että toivottavasti Tomi oikeasti yrittäisi kovasti, koska hänellä oli sellainen tuntuma, että tätä huushollia oli pyörittänyt Siiri yksinään jo pitkään. Ja sitä kuilua olisi vaikea kuroa umpeen jos Siiri oli alkanut sitä jo rakentamaan.

~

Samalla teemalla mennään vielä hetki. Uskallan kuitenkin sanoa, että seuraavan osan jälkeen siirrytään Shannaan. Eli vielä ensi osassa Siiriä ja Tomia ja sen jälkeen päästetään teinityttö seikkailemaan. :D

Ja hei, kahdeskymmenes osa!