21. On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.

Osan lukumusiikki.

***

 He pääsivät perille hotelliin vasta illan alkaessa jo hämärtää. Ajomatka oli mennyt kiusallisessa hiljaisuudessa.

 - Nimellä Beat pitäisi olla varaus.

- Joo, täällä se näkyykin. Kaksi yötä. Tervetuloa.

 Saatuaan avainkortit pariskunta suuntasi huoneeseensa.  

Siiri veti matkalaukun lipaston viereen ja sitten kiusallinen hiljaisuus laskeutui taas heidän välilleen.

 Minuutit kuluivat ja he vain tuijottivat toisiaan kuin vieraat ihmiset. Ulkopuolinen ei varmasti olisi uskonut, että nämä kaksi olivat tunteneet toisensa  jo ikuisuuden. Vielä vähemmän olisi uskonut, että nämä kaksi olivat olleet jo oikeasti 13- vuotta naimisissa.

 Äkkiä tuntui, ettei heillä olisi ollut mitään sanottavaa toisilleen. Lapset olivat kotona ja työasioista ei tarvinut tänään riidellä. Siiri ei kyennyt muistamaan koska he olisivat todella viimeeksi olleet kahdestaan tai todella jutelleet toisilleen. Siis jutelleet jostakin muusta kuin velvollisuuksistaan, lapsistaan, kodinhoidosta, työstä.

Kun oikein muisteli niin Siiri muisti. Ennen Shannan syntymää. Ja ennen Shannan syntymää he olivat olleet vielä ihan teinejä. He eivät olleet koskaan jutelleet toiveistaan tai tulevaisuudestaan. Pian naimisiin menon jälkeen he olivat huomanneet, että heistä tulisi pian äiti ja isä ja heidän oli pakko ruveta aikuistumaan. Tomin isä oli järjestänyt heille molemmille työpaikat ja jos ihan rehellisiä oltiin niin Mika oli järjestänyt heidän koko elämänsä. Ilman perheittensä tukea he olisivat olleet ihan hukassa.

 - Mitäs nyt? Siiri vihdoin avasi suunsa.

- Mennäänkö hotellin baariin, Tomi vastasi siinä toivossa, että siellä olisi ihmisiä, joiden hälinä karkottaisi heidän hiljaiset välinsä alleen.

- Mennään, Siiri vastasi ja molemmat taisivat huokaista helpotuksesta.

Tomi käännähti samantien ovelle ja suuntasi portaisiin.

Siiri sulki oven takanaan ja huokasi harmistuneena.

He olivat kahdestaan pitkästä aikaa. Eikö heillä todellakaan ollut mitään sanottavaa toisilleen? Vielä pahempaa, eivätkö he osanneet enää nauttia toistensa seurasta? Jos niin oli niin mitä heistä oli enää jäljellä?

 Siiri käveli Tomin perässä alakerran baariin ja heidän epäonnekseen baarikin huusi tyhjyyttään. Tomi tilasi heille juotavat ja katsoi tuskastuneena ympärilleen.

 Yksi nainen istui tietokoneensa kanssa sivupöydällä ja hänen lisäkseen paikalla oli mököttävä teini ja luultavasti tämän isä.

 - Onko täällä aina näin hiljaista? Tomi kysyi baarimikolta kun tämä ojensi juomat heille.

- Ei. Täällä on lomaviikkoisin aina paljon toimintaa, mutta nyt on vähän hiljaista, nainen vastasi.

 He menivät yhteen nurkkapöydistä istumaan ja kuuntelivat taas kiusaantuneina hiljaisuutta. Seinä kaiuttimista tuli jotain klassista musiikkia ja se ei tuonnut yhtään sen enempää eloa paikkaan.

 Hiljaisuuden pitkittyessä Tomi siemaisi kunnon kulauksen juomastaan ja loi sitten katsekontaktin vaimoonsa.

 Siiri vastasi katseeseen ja ensimmäistä kertaa illan aikana he todella katsoivat toisiaan.

 Sillä hetkellä Tomi olisi maksanut mitä vain jos olisi päässyt vaimonsa pään sisään. Hän halusi kovasti tietää mitä tämä sillä hetkellä ajatteli. Tähän mennessä matka ei ollut sujunut täysin niin kuin hän oli suunnitellut. Vasta nyt kun he olivat kahdestaan ilman mitään häiriötekijöitä hän ymmärsi kuinka he olivatkaan ajelehtineet kauas toisistaan.

 Tomi kulautti loput juomastaan kurkusta alas ja laski lasin pöydälle.

- Tule, hän sanoi ja nousi pöydästä.

Siirin sydän hypähti jännityksestä, sillä hän tiesi, että oli tullut aika puhua. Jokin Tomin katseessa kertoi siitä.

 Siiri sulki taas oven perässään tullessaan heidän hotellihuoneeseensa. Hänen yllätyksekseen Tomi ei alkanutkaan puhua vaan kääntyi ympäri ja katsoi häntä pitkään vihreillä silmillään.

 Tomi kastoi häntä suoraan silmiin astuessaan askeleen eteenpäin ja kaapatessaan hänet syliinsä ja painaessaan huulet hänen huuliaan vasten.

 - Eihän se ole vielä ohi? Tomi kysyi huulet yhä Siirin huulilla.

- Ei, Siiri kuiskasi samalla kun ensimmäinen kyynel vieri hänen poskelleen.

- Vaihdetaan vaatteet, Tomi sanoi ja painoi huulensä Siirin märälle poskelle.

 Siiri kävi äkkiä pesemässä meikkinsä pois ja pukeutui uuteen silkkiseen yöpaitaansa ja kömpi sitten Tomin vierelle sänkyyn.

 Siirin tultua sängylle Tomi veti Siirin tämän yllätykseksi syliinsä.

- Muistatko meidän ensimmäisen suudelman? Tomi kysyi.

- Muistan, Siiri kuiskasi ja tapahtuma palasi hänen mieleensä kuin eilinen.

- Sä tulit lohduttamaan mua kun mulla oli paha olla.

- Sulla on nytkin paha olla? Tomi kysyi.

- Vähän. Mä pelkään meiän puolesta, Siiri kuiskasi ja painoi poskensa miehensä rintaa vasten.

 - Älä pelkää. Me ollaan selvitty niin monista vastoinkäymisistä. Mä oon jättäny sut tasan kerran ja se jää ainoaksi.

- Et sä oo koskaan jättäny mua, Siiri sanoi väliin.

- Oon mä. Sä et vaan tienny sitä, Tomi vastasi.

 - Ja silloinkin sä palasit mun luokse.

- Mä en ymmärrä mistä sä puhut? Siiri sanoi.

- Siitä kun mä muutin Bridgeporttiin ja sä tulit mun perässä.

- Eihän me oltu edes yhessä silloin.

- Sydämestä sä olit jo mun, Tomi sanoi ja painoi suukon Siirin otsalle.

- Ja silloinkin mä meinasin ajaa sut pois, mutta sä et suostunut lähtemään. Sä vaan kömmit mun viereen mun sänkyyn vaikka mä kielsin sua.

- Mä olin tosi väsynyt ja se sun pikku sohva oli tosi pieni.

 - Niinpä. Ja sen kaiken seurauksena me mentiin naimisiin, Tomi sanoi hymyillen.

 - Sä et antanut mulle muuta vaihtoehtoa, Siiri naurahti.

- Onneks.

- Ootko tosiaan sitä mieltä? Siiri kysyi.

- Oon. Kyllä me selvitään tästä. Meillä on nyt pieni kriisi menossa, mutta me selvitään siitä. Vai mitä?

- Mä rakastan sua niin paljon, Siiri kuiskasi kyyneleet silmissä.

- Mäkin rakastan sua. Anna anteeksi kun mä oon ollu niin etäinen.

- Anna anteeksi kun mä aina huudan sulle, Siiri vastasi.

~

"On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, että kuiskauskin on huuto.
En vaihtais sekunttiakaan.

En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja."

~

Ensi osassa nähdään Shanna teininä ja tästä tulee päähenkilö!