***
Kello oli kolme aamuyöllä kun Siiri asteli metrotunnelista ulos.
Hänen sydämensä pamppaili epätasaisesti kun hän katseli kaupunkia johon oli juuri tullut. Hän ei ollut ikinä käynyt suurkaupungissa, mutta täällä hän nyt oli.
Hän katsahti metroaseman karttaan ja rypisti kulmiaan. Hän ei ymmärtänyt siintä mitään.
Hänen ohitseen ajoi taksi ja joka puolelta kaupunkia kuului ihmisten ääniä ja siireenien.
Ensimmäistä kertaa hän tuli ajatelleeksi, että mite ihmettä hän teki? Hän oli matkustanut ilman suunnitelmaa vieraaseen kaupunkiin kauaksi kotoaan, eikä hän tienyt, että löytäisikö edes perille. Kaiken lisäksi hänen rahansa olivat loppu.
Siiri päätyi harhailemaan pitkin kaupunkia. Hänen puhelimensa soi vähän väliä ja näytöllä luki isä. Kolmatta kertaa vartin sisään kun isä yritti soittaa hän sammutti puhelimensa.
Vähän matkan päästä Siiri vihdoinkin huomasi liikettä kadulla. Hän ei saanut päästää tätä tilaisuutta menemään.
Hän juoksi äkkiä kadun yli, ettei ohikulkia ehtisi lähteä.
- Anteeksi, satutteko tietämään missä on Seepiakatu 57?
- Joo, se on tossa vähän matkan päässä. Et vissiin oo täältä päin? mies kysyi.
- En. En oo ikinä käynnykkään täällä, Siiri tunnusti.
- Siinä tapauksessa mä voin lähtä saattamaan sua. Mun yks kaveri asuu samassa talossa, mies kertoi.
Mies johdatti Siirin korkean kerrostalon luokse.
- Vau, Siiri henkäisi nähdessään talon.
- Ai mitä? mies ihmetteli.
- No tää talo, Siiri ihasteli.
- Ai, etkö oo ennen nähnyt tällästä? Tää on aika vanha, mistä päin sä oikein olet?
- Ai, mä oon Twinbrookista, Siiri sanoi kun mies kaivoi avaimen taskustaan ja avasi ulko- oven.
Mies näytti mietteliäältä kun Siiri mainitsi kotipaikkakuntansa.
- Sulla olikin avain tänne, Siiri totesi ääneen.
- Joo. Mulla on mun kaverin vara- avain.
- Kuule, oletko sä kenties menossa Tomi Beatille? mies kysyi Siirin hämmästykseksi.
- Joo, mistä sä arvasit? Tunnetko sä Tomin?
Mies naurahti ja tilasi hissin.
- Joo. Tuletko sä? Mä päästän sut sisään. Haluan nähdä Tomin ilmeen kun se näkee sut, mies sanoi ja nauroi taas.
Epäröiden Siiri astui hissiin miehen jälkeen.
- Saanko kysyä mistä sä tunnet Tomin ja mistä näin myöhäinen vierailuaika? mies kysyi ilkikurisesti.
Siiri tunsi yht' äkkiä olonsa hyvin kiusaantuneeksi.
- Öö.
- No ei oo pakko vastata, mies sanoi anteeksi pyytävästi kun huomasi tytön kiusaantuneen.
- Ootko valmis? Tässä se asuu ja mä oon muuten Roni, mies esittäytyi.
- Joo, mä oon Siiri.
- Iltaa taloon! Roni huusi avattuaan oven.
- Mitä ihmettä sä tuut keskellä yötä tänne? Tomi kysyi sohvalta.
- Mä toin sulle tuliaisia matkalta, Roni sanoi ja purskahti nauruun kun huomasi ystävänsä ilmeen kun tämä huomasi Siirin hänen takaansa.
- Mitä hittoa? Tomi ärähti ja loi vihaisen katseen kumpaankin tulijaan.
- Noinko sä tervehdit jokaista vierasta joka sulle tulee kylään? Roni kysyi kepeästi.
- Siiri mitä hittoa sä teet täällä?
- Mä halusin nähä sut, Siiri sanoi epävarmasti.
- No nyt näit. Voit lähtä samantien takaisin kotiin, Tomi murahti ja käänsi selkänsä vieraille.
- Mä taidankin tästä lähteä kotiin ja jättää teidät kahdestaan, Roni sanoi varovasti.
- Voit viedä Siirin mukanas, moro!
- Mä en oo lähtemässä minnekkään! Siiri tokaisi ja heitti reppunsa maahan.
- Oli mukava tavata. Ehkä me näemme taas, Roni sanoi kun oli tekemässä lähtöä.
- Kiitos kun saatoit minut tänne, Siiri sanoi.
- Ilo oli kokonaan minun, Roni sanoi ja asteli ulko- ovelle.
- Älä nyt rupea murjottamaan, Roni huudahti ystävälleen oven suusta ja sulki oven.
Jäätyään kahdestaan miehen kanssa Siiristä tuntui kun hänen sydämensä olisi pyrkimässä hänen rinnastaan ulos. Hetken aikaa oli täysin hiljaista ja Siiri ehti todeta mielessään, että parissa vuodessa Tomista oli kasvanut oikea mies. Ja se mies sai hänen sydämensä läpättämään.
- No niin ala selittämään! Tomi tiuskaisi ja osoitti syyttävästi Siiriin.
- Mä tajusin, ettei me olla nähty pitkään aikaan, joten mä pakkasin kamani ja tulin tänne, Siiri selitti.
- Ptruu. Sanoitko sä kellekkään, että sä oot tulossa tänne?
- Mä kirjoitin isälle lapun ja sanoin muuttavani pois kotoa, Siiri tunnusti, koska tunnetusti hän ei osannut valehdella.
- Hetkinen! Säkö vaan pakkasit kamas ja tulit tänne? Sanomatta kellekkään ja vielä keskellä yötä!
- No mä oon jo täysikäinen joten ei mun tartte selitellä kellekkään mitään!
- Ajatteletko sä koskaan muita kuin itteäs? Mieti miten huolissaan meiän vanhemmat on!
- Mä jätin niille lapun! Siiri huusi puolustukseksi.
- Sitä paitsi, mulla oli ikävä sua.
- Sä oot ihan uskomaton. Tänäänkö sä sen tajusit, että sulla on ikävä mua! Me ei olla nähty kahteen vuoteen ja tänään sä päätät, että sulla on ikävä mua, Tomi sanoi pyöritellen päätään.
- Mua väsyttää. Mä aion nyt käydä nukkumaan ja sitkun mä herään, me soitetaan sun isälle ja laitetaan sut seuraavaan junaan mikä lähtee, Tomi sanoi ja alkoi kaivella lipastostaan vaatteita.
Siiri alkoi kaivella reppuaan ja huomasi, ettei ollut ottanut yöpaitaansa mukaan.
- Lainaatko sä mulle paitaa? Siiri kysyi nolona.
- Paitaa? Tomi kysyi uskomatta korviaan.
- Niin. Mun reppu kastu kun tuolla sato.
- No ole hyvä, Tomi sanoi ja nakkasi tytön syliin ensimmäisen paidan mikä lipastosta tuli vastaan.
Siiri juoksi Tomin vessaan paita sylissään ja vaihtoi vaatteensa.
Tullessaan vessasta Siiri huomasi, että uusi päivä alkoi jo nousemaan.
Tomi kääntöi tytölle selkänsä eikä sanonut enää mitään, ennen kuin tunsi Siirin vetävän hänen peittoaan.
- Mitä sä teet? Tomi kysyi vihaisesti kun Siiri istahti hänen vuoteeseensa.
- Mä tuun kanssa nukkumaan, mua väsyttää.
- No et kyllä tuu mun sänkyyn!
- No en varmasti nuku tolla pienellä sohvalla! Siiri huudahti ja pujahti peiton alle.
- Sä niin lähet kun mä herään, Tomi mutisi ja nukahti.
He nukkuivat melkein kahteen asti kunnes naapurista rupesi kuulumaan melua.
Väsyneenä Siiri yritti ummistaa uudelleen silmänsä, mutta havahtui uudelleen hereille kun tunsi Tomin lämpimät kädet ympärillään.
- Nukutaan vielä, Tomi mutisi puoliksi unissaan.
Tomi kääntöi Siirille selän kun tämä rupesi heräilemään.
- Nukutaan vielä, Tomi murahti ja kiskoi peittoa itseensä päin.
- Heräsin jo, Siiri tokaisi ja Tomikin kömpi vasten tahtoaan ylös.
- No kait me sitten katsotaan millä junalla sä pääset takaisin kotiin, Tomi sanoi haukotellen.
- Tomi, mä en oo lähössä mihinkään. Mä rakastan sua.
- Mitä sanoit? Tomi kysyi kun epäilisi kuuloaan.
- Mä sanoin, että mä rakastan sua, Siiri toisti.
- Rakastatko? Tomi kysyi ja pyöräytti Siirin syliinsä.
- Rakastan. Mä en aio palata takaisin Twinbrookkiin. Se kaupunki syö mut elävältä, Siiri sanoi.
- Okei. Sä saat jäädä tänne, jos sä meet mun kanssa naimisiin. Tänään, viimeistään huomenna.
- Naimisiin? Siiri toisti ja näytti järkyttyneeltä.
- Sähän sanoit, että sä rakastat mua, Tomi muistutti.
Siiri päästi irti Tomista ja katsoi tätä kauhuissaan.
- En mä voi.
- Tietenkin sä voit. Mä en todellakaan aio alkaa taistella meiän vanhempien edessä sen takia, että sä voit jossain vaiheessa kävellä pois, Tomi sanoi vakavana.
- En mä kävelisi pois, Siiri kuiskasi.
- Kyllä tai ei. Muuten sä palaat takaisin kotiin, Tomi sanoi tiukasti.
Hetken oli hiljaista, mutta sitten Siiri tarttui Tomin käteen ja kuiskasi:
- Kyllä.
~
:D He hee. Tätä osaa oli ihana tehä. Mitäs olitte mieltä. Etenikö nyt vähän liian nopeasti, mutta aika kauan tää pari on kiertänyt toisiaan kun kissa kuumaa pataa!
Ai niin. Muokkailin hieman henkilöt osiota, joten käykääpä kurkkaamassa! :)
