40. Sä silti multa katoat.

Osan lukumusiikki.

***

 Nick tuijotti jo toista viikkoa tajutonta vaimoaan sairaalassa. Hän ei kyennyt ymmärtämään miksi Shanna ei vieläkään ollut herännyt. Se oli niin väärin.

 Hän katseli rauhallisen näköistä vaimoaan ja tunsi viiltävää kipua sisällään. Tämä oli niin väärin. Miksi nyt kun heillä kerrankin oli mennyt todella hyvin yhdessä?

 Nick sulki hitaasti silmänsä ja yritti rauhoittua. Hänen tekisi mieli ravistella vaimonsa hereille, mutta ei tämä siitä heräisi. Lääkäri oli sanonut, että Shannalla oli 20 % selviytymismahdollisuus, joka laski joka päivä tämän ollessa koomassa. Shannan olisi syytä herätä pian, sillä Nick ei uskonut jaksavansa enää kauempaa.

Minä tarvitsen sinua. En minä tähän yksin kykene. Meillä on lapsi, sinun on pakko herätä, Nick hoki mielessään.

Nickin murehtiessa elämäänsä sairaalahuoneen ovi aukeni ja Julia asteli sisään tyttärensä kanssa ankeaan huoneeseen.

- Hei, Julia sanoi lempeästi, mutta ääni täynnä murhetta.

Nick kääntyi varovasti naisen suuntaan ja hymyili tälle laiskasti.

Nickin kääntyessä taas tuijottamaan vaimoaan Juliakin uskalsi kohdata pelkäämänsä näyn. Siinä hän nyt oli, hänen paras ystävänsä, täysin tiedottomana.

- Kulta, menisitkö Alexin kanssa vähäksi aikaa käytävälle, että saisin jutella Nickin kanssa?

- Okei.

Nick laski pienen pojan lattialle sanomatta mitään ja poika kipititti Maddyn perässä käytävälle.

- Mitä oikein tapahtui? Julia kysyi vaitonaiselta mieheltä.

- Shanna oli menossa tien yli läheiseen kahvilaan ja sitten ihan yht'äkkiä musta auto ajoi hänen ylitseen ja kaasutti pois paikalta jättämättä jälkeäkään.

- Onko tekijää saatu jo kiinni? 

- Ei. En ymmärrä mistä siitä oli oikein kyse.

- Minkä merkkinen se auto oli? Ehditkö nähdä? Julia kyseli.

- Se oli sellanen musta rokkiheppa 3000 merkkinen.

- Mitä? Oletko aivan varma?

- Olen täysin varma. Miten niin?

 - Minä näin kun Sabrina lähti sillä samalla viikolla sen merkkisellä autolla johonkin. Hän oli hyvin vaitonainen ja salaperäinen kun kysyin mihin hän on matkalla.

 - Sabrina? Etkai usko, että hän olisi ajanut Shannan yli ja vielä tarkoituksella? Nick kysyi lamaantuneena.

 - Se on aika kaukaa haettu, mutta aika jännä yhteensattuma vai mitä? Ehkä minun kuitenkin pitäisi soittaa poliisille?

 - En voi uskoa, että hän tekisi tälläistä. Miksi tekisi, hehän ovat ystäviä?

 - En tiedä. En ymmärrä, mutta hän oli vähän hermostuneen oloinen kun lähti kaupungista, Julia selitti.

- Toivon todella, että se ei ole hän, Nick sanoi vakavana.

***
Kuukauden päästä

 Julia oli tullut poliisilaitokselle tapaamaan Sabrinaa, joka odotti oikeudenkäyntiä.

 - Miksi sinä teit sen?

 - Rahasta. Minulla on kauheat velkataakat harteillani. Sinä, et ymmärrä mutta minä olisin joutunut vankilaan, jos en olisi saanut velkojani maksetuksi.

- No tässähän kävi sitten hyvin, vai mitä? Julia naurahti.
- Miten Shannan tappaminen tuo sinulle rahaa? En usko, että hän on testamentannut omaisuuttaan sinulle.

 - Minä oikeasti kadun, että tein sen. Shanna oli todella hyvä ystävä minulle, mutta en pystynyt ajatella järkevästi velkojeni keskellä ja sitten Eva soitti ja ehdotti ratkaisua ongelmiini.
- Eva? Julia kysyi kohottaen toista kulmaansa.
- Eva on Anabel. Se laulaja. Hän on ihan vinksahtanut. Hän haluaa Nickin itselleen.

- Oletko tosissasi? Eva muka Anabel, eihän se ole mahdollista.
- Eva on käynyt kauneusleikkauksessa ja vaihtanut henkilötietojaan. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut. Sinun pitää varoittaa Nickiä, en usko, että saan todistettua, että Eva on ollut mukana tässä.

 - Jos puhut totta niin voit olla varma, että teen kaikkeni, että Eva saadaan syytteeseen, Julia sanoi ja nousi.
- Tiedän, että minulla ei ole oikeutta kysyä tätä, mutta miten Shanna voi? Eihän hän oikeasti kuollut? Sabrina kysyi ja ensimmäistä kertaa hänen äänensä värähti keskustelun aikana.

- Ei hän kuollut, mutta ei hän aivan elossakaan ole, Julia vastasi ja käveli pois.

***

 Nick huokaisi kun Alex nukahti. Hän oli saanut käydä hirmuisen kamppailun poikansa kanssa, että oli saanut tämän nukkumaan.

 Alex huusi, joka ilta yhä äitiään ja vaati äidin hyvän yön suukkoa. Poika ei suostunut ymmärtämään, että äiti oli sairaalassa eikä ollut tulossa kotiin. Ehkä enää koskaan. Sitä Nick ei tosin itsekkään suostunut ajattelemaan.

 Hän ei ollut valmis luopumaan vaimostaan. Ei sen kaiken taistelun jälkeen minkä hän oli joutunut käymään, että sai Shannan itselleen. Ja hän ei todellakaan aikonut jäädä yksinhuoltaja isäksi.

 Nick sulki varovasti poikansa huoneen oven ja harppoi omaan makuuhuoneeseensa.

 Miten minä selviän tästä arjesta yksin? Nick mietti surkeana.

 Nick loi katseen seinällä roikkuviin valokuviin ja tunsi syvää kaipausta vaimoaan kohtaan. Siitä oli jo niin pitkä aika kun hän oli saanut kuulla Shannan äänen.

Nick oli täysin surunmurtama vaimonsa tilan vuoksi ja tunsi pientä syylisyyttäkin siitä. Miten Anabel saattoi edes kuvitella, että saisi hänet jos Shanna kuolisi? Shannaa ei korvaisi kukaan ei ikinä. Shanna oli hänen elämänsä suuri rakkaus.

 Turhautuneena Nick käveli alakertaan kun ei pystynyt kuvitellakkaan nukkuvansa.

 Hän painoi sormensa koskettimille ja antoi musiikin täyttää talon.

 Ehkä hänen pitäisi palata takaisin lavalle ja yrittää unohtaa kaikki.

 Täyttää elämä kiireellä ja elää niin, ettei ehtisi ajatella mitään.

 Mutta hänellä oli Alex. Hänen piti olla läsnä ja olla aikuinen. Hän ei pääsisi tätä tuskaa ikinä karkuun.

 Yö alkoi vaihtua aamuun ja Nick suuntasi verannalle.

Kyllä Shanna heräisi ja kaikki olisi taas hyvin.

 Nick tuijotti kauas horisonttiin ja huokaisi. Shanna rakasti tätä paikkaa.

***

 Sisälle palattuaan Nick havahtui yläkerrasta lähtevään huutoon.
- Äitii! Äitii!

 Nick katsoi lopen väsyneenä kyynelsilmäistä poikaansa.

 - Muistatko mitä puhuttiin? Äiti ei nyt ole kotona. Äiti on sairaalassa, koska äiti on kipeä.

 Ja sama joka aamuinen huuto alkoi.

~