39. Jos katsot mua silmiin, mietitkö kuka siinä on?

Osan lukumusiikki.

***

Neljän vuoden päästä

 Aamu alkoi niin kuin yleensäkin se alkoi Shannan ja Nickin kotona.

 Shanna kävi herättämässä poikansa ja auttoi tätä pukeutumisessa, vaikka tämä väitti olevansa ja iso poika ja osaavansa pukea itse.

 Sen jälkeen hän valmisti pojalleen pikaisen aamiaisen ja istahti tämän seuraksi pöydän ääreen.

 - Mitäs haluaisit tänään tehdä? Isälläkin on vapaa päivä, Shanna kyseli pikkumieheltä.

 - Haluan puistoon äitin ja isin kanssa, Alex vastasi ja tapitti äitiään vaativasti.

- Jaa, pitää kysyä isältä mitä suunnitelmia hänellä on.

 Syötyään Alex juoksi olohuoneeseen mistä löysi isänsä.

- Isi, isi! Mennään puistoon, jooko?

 Nick sammutti telkkarin ja kaappasi poikansa syliinsä.

- Vai puistoon? Sinnekkö sinä haluat?

- Joo! Mennäänhän? Jooko?

- No joo. Mennään vaan, vai mitä äiti sanoo?

- Lähdetään vaikka heti, Shanna sanoi ja hymyili miehelleen.

***

 Puistossa Shanna antoi miehensä touhuta poikansa kanssa ja istahti keinuun katselemaan toisten menoa.

 - Äiti, katso!

 - Muista pitää kiinni kulta.

Sillä hetkellä kaikki oli täydellistä.

 - Kyllä minä osaan. Eikö niin isi?

 - Tietenkin.

 - Minä haluan hampparii, Alex ilmoitti ja nosti kädet ylös sen merkiksi, että isä nostaisi syliin.

- Vai hampparia. Mitäs sanot? Nick sanoi ja kääntyi vaimonsa puoleen.

 - Kyllä se käy. Menen käymään äkkiä kahvilan vessassa. Mennään sitten, Shanna vastasi.

 Juuri kun Shanna oli ylittämässä tietä tapahtui jotain odottamatonta.

 Nick katsoi silmät suurina kun kuului rysähdys ja sitten musta auto kiihdytti kovaa vauhtia eteenpäin.

 - Shanna! Nick karjaisi.

 - Shanna! Kuuletko minua?

 - Rakas?

***

 - En voi uskoa, että tein sen, nainen hengähti kun avasi halvan motellihuoneen oven.

- Onko homma tällä kertaa varmasti hoidettu?

 - On. Onko sinulla rahat mukana?

- Tietenkin. En olettanutkaan, että ryhdyt tähän ilmaiseksi.

 - En voi uskoa, että tein sen. Hän, hän oli ystäväni.

- Etkai sinä aio nyt romahtaa?

 - En tietenkään. Minä todella tarvitsen ne rahat. Mutta kerroppa. Eva, mitä sinä tästä kostut?

 - Anabel, Anabel on nimeni. Muista se, Evaa ei enää ole.

- Mutta miksei?

 Anabel nousi sohvalta ylös ja käänsi selkänsä Sabrinalle.

- Kerran tapahtui jotain minkä haluan unohtaa. 

- Okei. Vaihdoit nimesi, mutta mikset voi kertoa minulle miksi olet käynyt kauneusleikkauksessa? Olit kaunis ennenkin.

 - Sabrina, jotain kamalaa tapahtui. Ok? Unohda jo menneet. Minä haluan nyt keskittyä tulevaisuuteen ja sinä autoit minua juuri siinä.

 - Sinä haluat Nickin? Niinkö?

- Niin. Niinhän minä haluan. Olen aina halunnut.

- Sinä olet kamala. Anna ne rahat niin häivyn, Sabrina tokaisi.

***

 -Nick Monrey?

 - Kyllä.

 - Tulkaa mukaani. Voitte nyt nähdä hänet.

 - Hän selvisi, Nick huokaisi.

- Sitä ei voi vielä varmaksi sanoa, lääkäri sanoi.

 - Mitä tarkoitat? 

- Hän on koomassa. Hän selviää 20 % varmuudella.

~

Mitäs tuumasitte osasta? Vähän erilainen mitä olen yleensä tehnyt.

Yllätyittekö, että Sabrina tunsi Anabelin?