37. Nostan katseen lattiasta peilikuvaan omaan.

Osan lukumusiikki.

***

 Kesä oli hujahtanut nopeasti ja syksy alkoi jo tekemään tuloaan. Shannan mietintätauko oli venynyt odotettua pidemmäksi. Shanna nautti täysillä uudesta elämästään kaukana kotoa. Samanthasta ja Siannasta oli tullut naiselle luottoystävät.

 Nickkään ei jaksanut enää soitella Shannan perään, joten nainen oli melkein unohtanut koko miehen ja sen, että oli mennyt kovalla kiireellä tämän kanssa naimisiin.

 - Oletko jo päättänyt mitä aiot tehdä elämälläsi? Sianna kyseli kun ystävättäret olivat tulleet piknikille puistoon ennen siskosten töiden alkua.

 - Minä ajattelin, että voisin jäädä asumaan tänne. Täällä on ihanaa, ei saasteita, ei kiirettä ja kukaan ei tunnista minua. Täällä on ihanaa, Shanna huokaisi.

- Oletko tosissasi? Se olisi mahtavaa, mutta etkös sinä ollut naimisissa? Samantha otti aran aiheen esille.

Shanna tunsi pienen läikähdyksen rinnassaan.

- Minun täytyy vielä vähän miettiä, hän vastasi.

 - Kello on jo sen verran, että meidän pitää kiiruhtaa töihin, että ehdimme, Samantha totesi ja rupesi pakkaamaan eväitä.

- Nähdään illalla, Sianna sanoi ja sitten kaikki kolme katosivat eri teilleen.

Matkaa oli vähän yli kaksi kilometriä Samanthan ja Siannan talolle, mutta Shanna käveli sen mielellään. Täällä oli jotenkin helpompi unohtaa kaikki mennyt. Aivan kuin sitä ei olisi oikeasti tapahtunutkaan.

 Päästyään sisälle taloon Shanna tunsi tutun kouraisun vatsassaan. 

- Eikai taas, hän parahti ja kiiruhti vessaan.

 Älä ajattele sitä, älä ajattele sitä, Shanna toisti itselleen päänsä sisällä ja yritti sillä saada pelottavan ajatuksen loitomalle.

 Ei tässä mitään. Näin käy kaikille toisinaan. Eikö niin?

Se on vain joku flunssa tai vastaava, Shanna yritti vakuuttaa itselleen.

 Yht'äkkiä hän tunsi olonsa kamalan raskaaksi ja väsyneeksi, joten hän laahusti yläkertaan ja vaihtoi yövaatteet päälleen ja avasi nutturansa.

Sitten kun herään kaikki on taas ihan normaalisti, Shanna ajatteli ennen nukahtamistaan.

***

 Viikko kun oli kulunut ja sama meno jatkui yhä Shanna alkoi huolestua.

 Nainen pelkäsi, että pian olisi todella ajattelemisen aika.

***

 Illalla Shanna tömisteli hermostuneena yläkertaan ja avasi hitaasti silmänsä. Kädet täristen hän nosti testin silmiensä tasolle ja henkäisi syvään.

- Okei, hän lausui hitaasti. Nyt siis oli ajattelemisen aika.

 Shanna rojahti lattialle ja purskahti itkuun. Miksei mikään voinut mennä suunnitelmien mukaan?

 - Shanna, onko kaikki hyvin? Sianna kysyi oven takaa ja raotti varovasti ovea.
- Mmm, Shanna mumisi vastauksen.
- Mikä hätänä? Sianna kysyi ja astui ovesta sisään.

 - Mi- minun täytyy soittaa Nickille, Shanna nyyhkäisi.
- Kenelle?
- Miehelleni. Minä, minä olen raskaana, Shanna sanoi nikotellen.

 - No niin, nouseppas sitten ylös, Sianna sanoi ja auttoi Shannan ylös.

 - Soita hänelle heti.
- Heti, nytkö?
- Niin, sitten se on hoidettu.

- En ole puhunut kuukauteen hänen kanssaan, Shanna sanoi vaisusti.
- Nainen, eikö nyt todella olisi sitten korkea aika soittaa? Sianna painotti.

 - Soita nyt, Sianna sanoi ja poistui huoneesta.

Hetken aikaa nainen yritti kasata itsensä ennen kuin uskalsi tarttua kännykkäänsä.

 Hän painoi soittaa luuria ja nosti kännykän varovasti korvalleen.

 - Nick? Shanna sanoi varovasti.
- Joo, mitä nyt? luurista kuului vastaus.

- Minä, minä tuota, Shanna takelteli puhelimeen.
- No onko rouvalla nyt jotain asiaakin? Nick kysyi sarkastisesti.

 - Minä olen raskaana.

 - Mitä? kuului syvä henkäisy.
- Olen raskaana, Shanna toisti vaisusti.

 - Onko se minun? kuului tiukka kysymys.
- Tietenkin on! Shanna tiuskaisi loukkaantuneena vastauksen.

 - No ala sitten tulla jo kotiin! Nick ärjäisi.
- En. En halua palata sinne. Tule tänne, Shanna vastasi.
- Miten niin et halua? Missä sinä olet?

 - Oakwoodissa.
- Oakwoodissa! Sinne on ihan järjetön matka.
- Tule tänne, osoite on Chestnut Lane 4.
- Ihan oikeasti, tule kotiin, Nick sanoi.
- Nick, minä en halua sitä elämää mitä elämme siellä. Tule tänne, haluan jäädä asumaan tänne, Shanna sanoi vaisusti.
- Ihan oikeasti! Tule kotiin, Nick komensi.

- En. Löydät minut täältä, Shanna sanoi ja sulki puhelimen.

 Lopetettuaan puhelun Shanna käveli peilin eteen ja katsoi itseään tarkasti. Miten hän ei ollut suostunut katsomaan totuutta silmiin? Hänellä oli varsin selvä vauvakumpu jo vatsassaan.

***

Ennen nukkumaan menemistä naiset puivat yhdessä Shannan ongelmallista tilannetta. Sianna etsi netistä tietoa raskaudesta ja luki Shannalle aina pätkän mihin tämän pitäisi varautua.

 - Miksi sinä lähdit? Sianna kysyi udellen Shannan ja Nickin välirikkoa.
- En osaa selittää. Meidän välillä on kaikki ollut aina todella monimutkaista, Shanna sanoi.

- Rakastatko sinä häntä? Samantha kysyi.
- Tietenkin. Minä rakastan häntä ihan kamalasti. Luulen, että tämä olisi helpompaa jos en rakastaisi. Meidän suhteemme on aina ollut kuin kissa ja hiiri leikki. Nick haluaa kaiken heti ja minä haluan edetä rauhallisesti. Hyvä, että ehdin räpäyttää edes silmiäni kun olimme jo naimisissa, Shanna huokaisi.

***

 Viikon kuluttua Nick kaarsi autonsa sinisen omakotialon eteen.

 - Hänen on parasta olla täällä, Nick mutisi itsekseen.

 Hän koputti pari kertaa jämäkästi oveen.

 Samantha avasi Nickille oven.
- Iltaa, onko Shanna täällä?
- Olet siis Nick, tule sisään.

 Samantha johdatti Nickin portaisiin.
- Hän on yläkerrassa, Samantha sanoi ja vilkaisi takanaan seisovaa miestä. Hän oli kuvitellut Shannan miehen erilaiseksi. Ei niin pyntätyksi pukumieheksi. Pukumies, sellainen tämä mies varmasti nimittäin oli.

 - Hän on tuolla, Samantha sanoi ja osoitti Shanna huoneen ovea ja pujahti sitten omaan huoneeseensa.

 Nick koputti kerran ja astui sitten sisään.

- Minä tulin, Nick sanoi ja Shanna jäykistyi.

 Shanna sulki nopeasti tietokoneen sanomatta mitään. Hän ei ollut, ollut varma tulisiko Nick.

 Nick yllättyi täysin kun Shanna riensi hänen syliinsä.

 - Sinä tulit, Shanna kuiskasi helpottuneena.
- Tietenkin.

 Shanna pelkäsi, että Nick torjui hänet kun mies otti askeleen taakse päin, mutta sitten hän tunsikin käden vatsallaan.

 - Sinä todella olet raskaana, Nick henkäisi.

- Niin. Taidat olla innoissasi?

 - Niin olen. Minä todella haluan tuon lapsen, Nick sanoi lempeästi.
- Sinä siis haluat jäädä tänne asumaan? Nick jatkoi ja Shanna nyökkäsi.

 - Jos minä ostan meille talon täältä niin jaatko sinä sen yhä kanssani? Nick kysyi vakavana.

 - Jaan, tietenkin, Shanna vastasi vaisusti.

 - Minä haen sinulle patjan, Shanna ilmoitti äkkiä ja riensi ulos huoneesta juuri ehtiäkseen peittää kyyneleensä.

***

 Parin päivän päästä aikaisin aamulla Nick vei Shannan katsomaan erästä omakotitaloa.

 - Minä ostin tämän, Nick paljasti Shannalle ennen kuin avasi oven.
- Ostit?
- Jep, tämä on meidän.

 - Mitä pidät? Nick kysyi.

Shanna katsoi tarkasti ympärilleen.
- Se on ihana. Kiitos.

 Nick tarttui vaimoaan kädestä ja esitteli tälle loputkin talosta.

 Kierroksen jälkeen Shanna käveli keittiöön ja avasi verannan oven ja astui ulos viileään syksy aamuun.

 Tästä se nyt oikeasti alkaisi.

Heidän yhteinen elämänsä. Se jäisi vain nähtäväksi miten se onnistuisi?

~

"Mun pitää päästä pois, mun pitää päästä kauas susta
Ei väliä sen minne kun vain löydän tien
Ja vaikka lähdin tyhjin käsin, vailla kantamusta
Niin huomaan liian paljon mukaani vien."

~