36. Vaiettu rakkaus.

Osan lukumusiikki.

***

 Shanna oli ajanut kolme päivää vailla mitään suuntaa ja nukkunut vain kerran hotellissa siinä välissä. Hän oli kuolemanväsynyt kun hän asteli erääseen kahvilaan.

 Kahvila oli lähes autio, vain kaksi naista pelasi biljardia keskenään.

 - Hei, yksi kahvi, kiitos. Satutko tietämään missä lähin hotelli on? Shanna kysyi voipuneena ja oli nukahtaa pystyyn.

Kassaneiti naurahti hyväntahtoisesti ja pudisti päätään.

 - Ei täällä ole hotelleita. Joudut ajamaan seuraavaan suurkaupunkiin asti, että sellaisen löydät.

 - Oletko tosissasi? Shanna kysyi järkyttyneenä.

- Valitettavasti. Täälläpäin ei paljon ulkopuolisia käy.

 Shanna kiitti kahvista ja hoiperteli läheiselle tuolille ja haukotteli syvään.

" Mitä minä nyt teen? En jaksa ajaa enää metriäkään. "

Nainen hörppäsi ison kulauksen kahvistaan ja katseli ympärilleen miettiväisenä.

 Täällä oli niin rauhallista. Ei kirkuvia fanilaumoja eikä varsinkaan Nickin mustasukkaisia faneja huutelemassa säädyttömyyksiä. Vain sivistyneitä aikuisia ihmisiä, jotka eivät kiinnittäneet häneen mitään huomiota.

 Shanna joi äkkiä loput kahvistaan ja suuntasi sitten vessaan siistiytymään.

 Peruukki kutitti ikävästi päätä pitkän matkan jälkeen, joten nainen näki viisaimmaksi repiä koko inhotuksen pois ja viskasi sen enempiä ajattelematta lähimpään roskikseen.

 Samalla hetkellä vessan ovi aukesi ja biljardia pelannut nainen asteli sisään ja katsoi kulmat kohollaan Shannaa.

Shanna säpsähti ja tunsi miten muuttui punaiseksi.

" Miten noloa ", hän ajatteli. Hän tunsi itsensä ihan teinitytöksi, jolla oli kehno naamiaisasu.

 Tuntematon nainen katsahti vain oudoksuen Shannaa ja asteli sitten vessakoppiin.

 Vessakopin kolahdettua kiinni Shanna kipitti kiireesti ulos kahvilasta. 

 Askeleet vain tuntuivat käyvän kovin hitaiksi ja raskaiksi ja liika valvominen otti voiton ja Shanna tuupertui kahvilan eteen.

 - Oi, katsos tuota. Eikö tuo ole se nainen, joka kyseli hotellia äsken? Sianna kysyi siskoltaan.

 - Sama nainen, näin sen repimässä peruukkia päästä vessassa. Pitäisikö soittaa ambulanssi? Samantha totesi.

- Odota, tarkistan hänen voinnin ensin, Sianna, joka oli ensihoitaja sanoi.

 Sianna ja Samantha siirsivät Shannan yhdessä läheiselle penkille ja huhuilivat naista.

Shanna raotti varovasti silmiään ja tunsi jyskyttävän päänsäryn ohimollaan.

 - Taisit saada aikamoisen tällin, Sianna totesi kun Shanna kampesi itsensä istumaan.

- Joo, mitä tapahtui?

 - Sinä luultavasti pyörryit.

- Anteeksi tämä vaiva. Olen valvonut jo liian kauan putkeen. Elimistöni ei taida kestää sitä enää, Shanna sanoi nolona.

 - Mitä tuosta. Kuule, jos yöpaikkaa tarvitset niin voit tulla meille. Siitä ei ole mitään vaivaa, olemme muutenkin yrittäneet saada yhtä huonetta vuokrattua, joten vieraat ihmiset eivät meitä häiritse.

 - Todellako? Olisin tosi kiitollinen, meinaan nimittäin nukahtaa pystyyn.

- Todella. Jätitkö autosi johonkin. Parasta siirtää se meidän pihalle, etteivät kyllästyneet teinit tuhoa sitä, Samantha totesi.

- Jätin sen jonkun marketin pihaan.

 Siskokset asuivat keskenään sievässä omakotitalossa ja lupasivat, että Shanna saa viipyä niin kauan kuin tarve vaatii. Matkalla he olivat esittäytyneet toisilleen ja Shanna huomasi, että naisille oli helppo puhua.

 Shanna otti yhden matkalaukuistaan ja laahusti naisten perässä sisälle taloon.

 Samantha johdatti Shannan yläkertaan.

- Sianna voi huomenna esitellä sinulle taloa kun heräät. Minä olen töissä, mutta hänellä on vapaapäivä. Ole kuin kotonasi, Samantha kertoi ja toivotti sitten hyvät yöt ja jätti Shannan yksikseen.

 Shanna purki äkkiä laukkuna lipaston ylimäiselle tyhjälle hyllylle ja vaihtoi yöpaidan ylleen. 

 Shannasta tuntui mahtavalta painaa pää vihdoinkin tyynyyn. Tosin hän oli sen verran ylirasittunut, että uni ei meinannut heti tulla.

Pitkän pyöriskelyn ja itkukohtauksen jälkeen hän vaipui syvään uneen.

 Aamulla puhelimen vaativa pirinä herätti hänet.

- Haloo.

- Ootko sä hullu! Mikset sä oo vastannu monee päivää puhelimeen ja missä sä oikein oot? Nick huusi luuriin.

 - Mä oon ajanu autoa viimiset kolme päivää niin en oo vastannu puhelimeen, enkä mä tiiä missä mä oon. Mä heräsin just ja oon ihan turvassa, ok?

- No ei oo ihan ok! Et sä voi noin vaan kadota.

- Mähän kerroin sulle, et mä lähen lomalle.

- No en ajatellu, et sä katoat tolleen.

- Nick, mun täytyy nyt olla rauhassa hetki.

- Shanna mitä tää tarkottaa? Rakastatko sä mua oikeesti yhtään?

 - Kyllä sä tiiät, Shanna sanoi vaisusti puhelimeen.

- Tiiänkö? Mitä pelleilyy tää nyt on? Mä sain sellasen käsityksen viimeeksi kun juteltiin, että sä kadut meidän avioliittoa! Onko se totta? Nick puhui loukkaantuneeseen sävyyn.

- Anna mulle hetki aikaa, Shanna sanoi ääni säröillen.

- Vastaa! Kadutko!

 - Mä soitan sulle myöhemmin, Shanna sopersi ja sammutti puhelimen.

 - Mitä mä oikein teen? Shanna kuiskasi ääneen ja vajosi sängylle istumaan.

Polttavat kyyneleet pulpahtelivat väkisin pintaan silmänurkasta ja Shanna yritti purra hammasta yhteen, ettei nyyhkyttäisi kovaäänisesti.

 Shanna ponnahti sängyltä ylös kun oveen koputettiin.

- Sisään, Shanna sanoi varovasti.

 - Huomenta. Kuulin äänesi ja ajattelin, että sinulla on varmaan nälkä. Alhaalla olisi ruoka valmiina jos haluaisit? Sianna ehdotti.

 - Kiitos. Minulla todella on nälkä, Shanna myönsi koska ei muistanut koska olisi viimeeksi syönyt.

- Onko ongelmia kotipuolessa? Näytät todella väsyneeltä? nainen kysyi ystävällisesti.

Mitäpä sitä valehtelemaankaan Shanna ajatteli.

- Joo, olen hommannut itseni aika umpisolmuun.

- Jos kaipaat kuuntelijaa niin voit kertoa syödessäsi.

- Se olisi ihanaa, Shanna huokaisi rehellisesti.

~

"Kun tavattiin tunteet salattiin

Alussa pitkään toisiltamme vaan periksi annettiin

Aamu sarastaa kaipuu ahdistaa

Kuinka voi kukaan noin kaunis ja järkevä minua rakastaa

Kaiken jälkeen toivon että saamme sen mahdollisuuden."

~

Vähän ehkä lyhyt osa, mutta ajattelin tän pätkän nyt kuitenkin julkasta, ettei veny taas kauheasti kun ehin seuraavaksi pelaamaan.

Pari uutta sivuhenkilöä astui juuri kehiin, heitä nähdään vielä lisää tulevissa osissa.