44. Oo siellä jossain mun.

Osan lukumusiikki.

***

 Aika kului nopeasti. Se aivan kuin juoksi. Ja Monreyn perheen elämä lipui kuin käsistä.

 Shanna oli tähti, iso tähti. Nick oli jättänyt musiikkibisneksen kokonaan taakseen ja vältteli julkisuutta minkä kerkesi.

He olivat vielä yhdessä, mutta kumminkin erikseen.

***

 Pitkän koulupäivän jälkeen Kate raahautui väsyneenä työpaikalleen missä kävi kolme kertaa viikossa koulun jälkeen auttelemassa.

 Hänen mielialansa laski kuin lehmän häntä kun näki ketkä olivat viettämässä aikaa kahvilassa.

 Alex kumppaneineen oli ilmeisesti vetelehtinyt kahvilassa koko päivän koulun sijasta.

 Kate kävi viemässä ulkovaatteensa naulakkoon ja laahusti sitten tiskin taakse.

- Täällä ollaan, Kate ilmoitti.

 - Hyvä kun tulit. Minun pitää lähteä käymään tukussa. Pärjääthän yksin? hänen työtoverinsa kysyi.

 Kate vilkaisi viereiseen pöytään missä pojat loivat häneen uteliaita katseita. Pärjäisikö hän yksin noiden seurassa?

- Joo, tietty. Mene vain, Kate kumminkin vastasi.

***

 - Mitähän toi täällä tekee? Matt ihmetteli.

 - No niinpä. Luulisi, että niissä hevosissa riittää tarpeeksi tekemistä, Andy naureskeli letkautukselleen.

 - Ehkä se seurustelee ton äijän kanssa, mitäs sanot? Andy jatkoi.

- Tai sitte se vaan on täällä töissä, Alex vastasi laiskasti.

 - No mikä mättää? Matt huudahti.

 - Ei mikään. Kunhan mietin, Alex mutisi.

- No kerro nyt. Mikä vaivaa? Andy kehotti.

- Mietin vaan, että mutsi palaa tänään kiertueelta takas kotiin.

- Eiks se sitte oo hyvä? Matt kysyi.

- Niin. Kotona vaan vallitsee jäätävä ilmapiiri kun mutsi on kotona. Ne riitelee faijan kanssa koko ajan, Alex vastasi ja loi katseensa Kateen.

***

 Miksi toi tuijottaa? Kate ajatteli ja liikahti hermostuneena.

 Hän käänsi katseensa ja kohtasi Alexin katseen silmästä silmään. Sitten poika käänsi katseensa pois.

 Mitähän toikin oli nyt olevinaan? Kate pohti.

 Lähtisivätköhän he kohta?

***

 - Treenit alkaakin kohta. Pitää ruveta vissiin valumaan, Andy ilmoitti.

 - Mä en tuu tänään, Alex ilmoitti kun Andy ja Matt nousivat pöydästä.

- Miten niin? Andy ihmetteli.

- Tänään ei oikein huvita. Tuun kyllä huomenna.

- Ootko varma? Matt kysyi kun Andy meni hakemaan heidän takkejaan.

- Joo. Menkää te vaan. Mä jään vielä tänne.

***

 Poikien mentyä Alex nousi ja keräsi heidän tyhjät tölkkinsä ja toi ne tiskille.

- Mä olisin kyllä voinut hakea ne, Kate sanoi ja Alex tuijotti taas häntä.

- Eikö asiakaspalvelussa pitäisi olla vähän kohteliaampi? Mä sentään säästin sulta vaivaa, Alex töksäytti.

 - No kiitos kovasti, Kate puhahti.

 - No älä nyt sentään hymyys tukehdu, Alex sanoi sarkastisesti.

- Ei huolta, Kate vastasi Alexin poistuessa.

***

 Shannalla oli samana iltana sen vuoden viimeinen konsertti menossa ennen kuin hän jäisi pitkälle lomalle. Hänellä oli koko päivän ollut kamala päänsärky, mutta hän aikoi heittää viimeisen keikan kunnialla loppuun.

 Viimeisen kappaleen kohdalla hänen sormensa lipesivät kitaran kieliltä ja hänen ylitseen vyöryi kamala tunnevyöry. Hän oli juuri esittämässä hänen ja Nickin yhdessä säveltämää kappaletta, joka oli tehty monia vuosia sitten, jonka Shanna oli opetellut uudestaan muistinmenetyksensä jälkeen.

 Hänen mieleensä palasi muistikuva jostakin, joka häipyi samantien hänen mielestään.

 Shanna siristi silmiään ja aloitti kertosäkeen uudelleen.

 Lisää muistikuvia vyöryi hänen eteensä.

Shanna soitti kappaleen loppuun järjettömästä päänsärystä huolimatta.

 Hän päätti kiertueen leveää tekohymyä hymyillen ja romahti vasta kun viimeinenkin kuuntelija oli poistunut salista.

 Muistikuvat palasivat kuin lumivyörynä hänen mieleensä.

 Shanna romahti lavalle istumaan kun Nickin ja hänen hääpäivä muistui hänen mieleensä.

 Raskaus, hyvänenaika. Miten hän oli pystynyt unohtamaan pienen poikansa?

 Ja lopulta hän muisti onnettomuusaamun.

 Shanna istui lavalla ja tärisi.

 Pystyisikö hän vielä pelastamaan elämänsä? Jaksaisiko Nick yrittää vielä kerran uudestaan?

***

 Oli keskiyö kun taksi ajoi Shannan kotiin.

 - Mitä on tapahtunut? Nick kysyi kun näki Shannan kyyneleet.

 Kyyneleet vyöryivät Shannan poskilta kun hän ryntäsi miehensä syliin pitkästä aikaa moneen vuoteen.

 - Anteeksi, anna anteeksi, Shanna sopersi ja nikotteli kyynelten keskeltä.

Nick jäykistyi ja kysyi varoittavalla äänellä:

- Mitä sinä pyydät anteeksi?

 Shanna irrottautui miehestä ja katsoi tätä suoraan silmiin.

- Minä muistan. Nick minä muistan ihan kaiken. Olen ollut ihan kamala teille, Shanna nyyhkytti.

Nick katsoi tärisevää vaimoansa ja veti tämän syliin.

- Mitä sinä muistat?

- Minä muistan ihan kaiken. Meidän häämme ja Alexin syntymän.

Nick rutisti Shannaa lujasti ja hänen poskelleen vierähti kyynel. Hän ei ollut uskonut, että tämä päivä koittaisi ikinä.

 - Mitä on tapahtunut? Alex kysyi kun löysi molemmat vanhempansa nyyhkyttämästä alakerrasta.

 - Äiti muistaa taas, Nick vastasi ja veti poikansa heidän luokseen. Alex yritti ensin vastustella mutta Nick ei päästänyt irti vaan rutisti sekä vaimonsa, että poikansa syliinsä.

 - Minä olen ollut ihan kamala. Olen ollut maailman huonoin äiti, Shanna itki ja tärisi.

- Ei se mitään äiti, Alex vastasi ja kieri kätensä äitinsä ympärille.

- Anna anteeksi.

- Äiti ei se mitään. Älä äiti itke, Alex sanoi.

~

"Odotanko turhaan sua sittenkin?

Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?

Välimatka piinaa ja painaa mua,

kuka päättää, ketkä saa onnistua?"

 ~

Mitäs piditte osasta?