33. Vihalla, raivolla, lämmöllä, kaiholla.

Osan lukumusiikki.

***

 - Ahaa ja sinä teit mitä?

- No minä ihan vain vähän hermostuin. Heitin häntä kansiolla, Shanna selitti nolona parhaalle ystävälleen edellisestä työpäivästään.

 Hiljaisuus.

- Ahaa. Ja vain sen takia, että hän teki muutamia korjauksia tekstiisi? Eikö se ollutkin hänen työtään?

 - Mm, juu. Mutta hän on niin rasittava, minusta tuntuu kuin hän yrittäisi ärsyttää minua tahallaan. Että lopettaisin tai jotain.

 - Tai voisiko olla, että hän tekee vain työtään ja yrittää auttaa sinua? Julia kysyi virnuillen.

- Jaa-a, Shanna tuhahti.

 - Äiti, tylsää. Mennään kotiin, Maddy valitti syöttötuolissa.

 - Ei ihan vielä pikkuinen. Malta odottaa hetki, Julia vastasi tyttärelleen ja kaivoi laukustaan karkin ja ojensi sen pikkutytölle.

 - Välillä hän tujottaa minua niin tiiviisti, että se saa minut hermostumaan, Shanna jatkoi vielä.

 - Kuule, voisiko olla, että teidän välillä vielä vähän kipinöi? Julia ehdotti.

- Kipinöi? Älä höpise päättömiä!

- No minusta tuntuu, ettei teidän suhteenne taida olla vielä kokonaan ohi, Julia lisäsi.

 - Olet niin väärässä. Ilmassa ei ole yhtään romantiikkaa, ei siis yhtään!

- Jos niin sanot.

 - Sanon! Minun pitää nyt lähteä, olen jo myöhässä. Hän saa taas aiheen jankuttaa ja jankuttaa täsmällisyydestä.

 - Okei. Ja tänään menet tekemään töitä hänen asunnolleen? 

- Joo, hän ei halua, että hänen työkaverinsa näkevät enää yhtään minun kohtaustani, Shanna sanoi nolona.

 - Okei, koita pärjätä.

 - Voinko soittaa illalla? 

- Soita vaan, laitan Maddyn kahdeksalta nukkumaan, Julia vastasi.

***

 - Sinä olet myöhässä, Nick murahti kun Shanna astui sisään ulko-ovesta.

 - Niin taidan olla, Shanna myönsi kuivasti.

 - Sinä teet töitä minulle, et voi tulla miten haluat!

- Ja sitähän sinä et anna unohtaa.

 - Joka tapauksessa, minä sanoitin laulun, jonka haluan levylleni.

- Okei, Nick sanoi yllättyneenä.

Shanna virnisti leveästi kuin voittaneena ja aloitti laulun.

Nick katsoi silmät pyöreinä kun Shanna alkoi laulamaan.

"Sinä ääliö, apina. Vaativa, hankala, oman edun hakija.

Hyväksyt vain puolet minusta ja vain sinua miellyttävä on oikea.

Unelmille sanoa voin hei hei jos sinut pitää aion."

"Tie meidät toisistamme kauas vei, mutta polku yhteen johdatti jälleen taas.

Vuodet muuttaneet minua kait on, mutta sinä ennallas oot, nimittäin:

Sinä ääliö, apina, vaativa, hankala, järjen multa luultavasti taas viet."

- Mitä hittoa! Nick puuskahti kun Shanna lopetti.

- Mitä nyt? Etkö pitänyt siitä? Shanna tokaisi kuivasti.

- Sinä teet pilkkaa minusta! Nick ärähti.

- Miksi niin luulet? Luulen, että monet voivat samaistua tuohon kappaleeseen.

- Et varmasti levytä tuota kappaletta!

- Varmasti levytän. Se sopii levyn teemaan.

Nickin katse muuttui hämmentyneeksi.

- Kertooko ne kaikki biisit musta?

Puna levisi Shannan kasvoille kun hän tajusi mitä oli saanut Nickin tajuamaan.

- Siis kaikki nää yhteistyö ongelmat johtuu siitä, että sä oot vihanen mulle, meidän erostako?

Shanna katsoi Nickiä suoraan silmiin saamatta sanaakaan suustaan. Nick näki haavottuvaisuuden ensimmäistä kertaa Shannan silmistä.

Nick urahti jotain ja kosketti Shannan kasvoja. Pian Shanna tunsi miten lämpö hulvahti hänen sisäänsä kun hän tunsi Nickin huulet pitkästä aikaa huulillaan.

Voi kuinka hän olikaan kaivannut tätä, Shanna ajatteli ja säikähti sitten omia ajatuksiaan.

 Vaistomaisesti hän kuitenkin kiersi kätensä miehen ympärille ennen kuin havahtui.

 - Minun, minun täytyy nyt lähteä, Shanna sopersi ja irrottautui miehen otteesta.

Nick katsoi hämmentyneenä kun Shanna vaappui ovelle.

***

 - Eikö sulla oikeasti ole kelloa kotona? Nick sanoi kun Shanna heitti takkinsa naulakkoon.

 - Mun piti hoitaa muutama asia, Shanna tokaisi ja yritti kasvattaa taas etäisyyttä heidän välilleen.

 - Älä taas aloita. Mä sävelsin yhen kappaleen ja mä haluaisin, että me sanotettais se yhdessä, Nick sanoi ja veti Shannan pianon luokse.

 Shanna tunsi miten kylmät väreet juoksivat pitkin hänen kehoaan kun Nick soitti. Sävelmä oli kaunis, se olisi varmasti rakkauslaulu. Ei ollut muuta mahdollisuutta.

 Shannasta tuntui, että hänen vaivoin rakentamansa panssari alkoi taas pikkuhiljaa rakoilla.

 Yht' äkkiä Shannan puhelin rupesi soimaan ja hän hätkähti.

- Shanna Beat, hän vastasi.

 - Mitä? Oletteko tosissanne?

 - Kyllä, minä tulen ihan heti.

- Hei mihin sinä nyt? Nick huudahti kun Shanna kiskoi takkia päälleen ja juoksi ovesta ulos.

- Mun on ihan pakko mennä, Shanna sanoi ja paiskasi oven kiinni.

 Shanna juoksi kuin henkensä hädässä kotitontilleen.

 - Ei, hän parhati kun näki, että liekit nuolivat hänen asuntoaan sisältäpäin.

 Ilma oli paahtavan kuumaa, mutta ovelta näki, että asunto ei ollut pelastettavissa.

 Shanna säpsähti kun kuuli taksin ajavan hänen taakseen ja Nick astui autosta ulos.

- Asutko sinä tässä? Nick kysyi varovasti ja Shanna nyökkäsi kauhussaan.

 Vihdoin Shannan luokse käveli savusukeltaja.

- Mitä täällä on tapahtunut? Shanna takelteli.

 - Sanoisin, että tämä viittaa tuhopolttoon. Onko sinulla joku kenen luokse voit mennä? Tämä julistetaan varmasti asumiskelvottomaksi kun saamme tämän sammutettua, nainen selitti.

 - Kyllä minä pärjään. Joku siis poltti tämän?

- Niin uskoisin, se on ikävän yleistä tällä alueella. Nyt pyytäisin sinua ystävällisesti poistumaan koska täällä on vaarallista.

 Shanna nielaisi ja Nick tarttui häntä kädestä.

- Tule, taksi odottaa.

 Shanna ei järkytykseltään pystynyt sanomaan mitään kun Nick työnsi hänet taksiin ja antoi kuskille oman osoitteensa.

 Päästyään sisälle Nick ohjasi Shannan portaikkoon. Hämmentynyt nainen ei sanonut mitään vaan antoi Nickin viedä itsensä minne tämä tahtoi. Hän oli aivan turta sisältä.

 Nick ohjasi Shanna ylimpään kerrokseen mikä ilmeisesti oli miehen makuuhuone. Shanna ihmetteli mitä oikeastaan teki koko talossa, mutta ei sanonut mitään.

 Hän säpsähti kun tunsi Nickin käden hartioillaan.

- Kyllä kaikki järjestyy, mies sanoi rauhallisesti.

 Shanna ei osannut sanoa johtuiko se miehen äänestä vai lämpimästä eleestä, mutta Nickin kosketus oli hänelle liikaa ja hän puhkesi kyyneliin ja käännähti Nickin rintaa vasten.

 - Minun kotini, Shanna sai vaivoin sanottua.

- Minä olisin voinut olla siellä.

 - Hys, mutta et ollut, Nick kuiskasi ja kietoi kätensä naisen ympärille tiukasti.

 Kyyneleet tulvivat Shannan silmistä ja hän takertui tiukasti kiinni mieheen eikä ymmärtänyt itsekkään miksi teki niin?

 - Kaikki on hyvin, Nick yritti tyynnytellä ja silitti naisen selkää.

 Shannan rauhoituttua hiukan Nick käveli vaatelikaapilleen ja kaiveli hetken jotain ja tuli sitten Shannan luokse vaatemytty sylissään.

 - Laitetaan sinulle kuuma kylpy niin saat rauhoitta hetken, Nick sanoi.

Shanna nyökkäsi ja käveli kylppäriin.

 Puolen tunnin kuluttua Shanna astui nolona kylppäristä ulos Nickin paita yllään.

 Shanna ei kehdannut sanoa mitään, joten istahti hiljaa miehen viereen sohvalle katselemaan uutisia.

 Shanna säikähti kun Nick veti hänet syliinsä.

- Helpottiko yhtään? mies kysyi ja Shanna nyökkäsi nolona.

Siinä he istuivat sylikkäin tunnin ajan ennen kuin Shanna nukahti miehen syliin.

***

 Aamulla kun Shanna heräsi hän ei heti muistanut missä oli ja meinasi joutua paniikkiin.

Sitten kun hän muisti hän meinasi joutua uudelleen paniikkiin siitä.

 Hitaasti hän katsoi ympärilleen ja havaitsi ettei huoneessa ollut muita. Hän oli tainut nukahtaa Nickin syliin ja Nickin oli täytynyt ilmeisesti kantaa hänet sänkyyn, Shanna pohti nolostuneena.

 Shanna pohti miten oikeasti oli mahdollista, että hän heräsi miehen sängystä. Toinen puoli sänkyä näytti koskemattomalta, joten mies oli ilmeisesti nukkunut sohvalla.

 Shanna nousi sängystä ja käveli rohkeasti miehen kaapille ja rupesi etsimään itselleen vaatteita kun ei löytänyt eilisiä mistään. Niin, hänen kaikki muut vaatteensahan olivat palaneet talon mukana, nainen harmitteli mielessään.

 Löydettyään sopivat vaatteet Shanna keräsi rohkeutensa ja käveli alakertaan.

 - Huomenta, Nick tervehti iloisesti ja se sai Shannan varuilleen.

 Shanna tuijotti Nickiä hämmentyneenä, joten mies pyysi tämän aamupalalle.

 Hermostuneena Shanna käveli keittiöön ja pinosi muutaman vohvelin tyhjälle lautaselle.

 Varovasti hän laski lautasen pöydälle ja istahti miestä vastapäätä.

 Hän ei tiennyt mitä sanoisi tai mistä aloittaisi, joten päätti olla vain hiljaa.

 Shanna tunsi miten hänen niskaansa kihelmöi kun Nick katsahti häneen ja hymyili vaarallisesti.

- Mitä nyt? Shanna kysyi varovasti.

- Mennään naimisiin, mies töksäytti ja Shanna meinasi tukehtua.

- Mitä?

~

" Viimeisen lauluni laulan tuolle miehelle.

Viimeisen lauluni ihmisten typeryydelle.

Vihalla, raivolla, lämmöllä, kaiholla laulan

meidän muistolle.

Vihalla, raivolla, lämmöllä, kaiholla rakkaudelle suurista suurimmalle."

~

Nyt olikin pieni tauko, mutta tässä se on, uusi osa nimittäin. Ja ehkä vähän pidempi kuin aiempi. :D

Mitäs tykkäsitte?

Tiedän, että kaikki eivät ehkä tykänneet.